18.10.2016

Niki de Saint Phalle Taidehallissa Helsingissä

Taidehallissa on vielä kuukauden ajan (20.11.2016 saakka) nähtävillä Niki de Saint Phallen näyttely.




Odotukset versus todellisuus


Monesti menen taidenäyttelyyn täysin valmistautumatta. En tutustu taiteilijaan tai hänen tuotantoonsa lainkaan etukäteen. Toki on sitten näyttelyitä, joihin ei voi mennä ilman ennakko-odotuksia, kuten esimerkiksi viimekesäinen Tom of Finland -näyttely.

Jostain syystä rikoin perinteeni tämän taiteilijan kohdalla. Googletin hänen teoksiaan etukäteen, ja näytin niistä suosikkini miehelle luoden meille molemmille odotuksia näyttelyä kohtaan.

Tällä kertaa kävi niin, että minä hieman petyin ja mies taasen yllättyi positiivisesti. Odotimme molemmat iloisia ja värikkäitä teoksia, mutta näyttelyssä oli tarjolla myös raskaampia ja synkempiä teemoja ja sävyjä.




Ilokseni näyttely sisälsi myös niitä kirkkaampia värejä. Kuitenkin esimerkiksi näillä runsasmuotoisilla, pienipäisillä Nana-hahmoilla on iloisen ulkomuodon lisäksi myös vakavampi viesti kerrottavanaan maailmalle. Toki niistä voi nauttia ihan vain kuvataiteenakin, ilman sen syvempää sanomaa.




Osa tauluista oli kirje- ja päiväkirjamuodossa. Ne voi nauttia pikaisesti pelkkänä kuvataiteena, mutta halutessaan voi uppoutua syvemmälle taiteilijan tunteisiin ja ajatuksiin lukemalla teosten sisältämät tekstit. Kalligrafi sisälläni iloitsi tekstitaiteesta, ja sydämeni pystyi samaistumaan taiteilijan sydänsuruihin.

Mielenkiintoisia elämäntarinoita ja kohtaloita


Niki de Saint Phalle on yllättävän mielenkiintoinen taiteilijapersoona elämänvalintoineen ja tapoineen tehdä taidetta. Kuinka moni muu tarttuisi aseeseen taidetta luodessaan? Kuinka moni muu haluaisi asua talossa, joka on lattiasta kattoon pelkkää peiliä?

Nykyään nautin näyttelyissä juuri eniten taiteilijoiden elämäntarinoista. Pidän erityisesti videoista, joissa pääsee kuulemaan taiteilijan ajatuksia omasta elämästään ja taiteestaan.

Niki de Saint Phallen tarinassa minua kosketti eniten, että hän oli nuorena naisena perustanut perheen, mutta päätti sitten jättää miehensä ja lapsensa omistautuakseen taiteilijan uralle. Yhdessä videohaastatteluista hän totesi, että joko hän luo uusia ihmisiä eli on jatkuvasti raskaana, tai sitten hän luo taidetta. Hän valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon.

Taidehalli vierailukohteena





Taidehallista on muodostunut minulle mieluisa vierailukohde, sillä se on ihanan kompakti verrattuna muihin Helsingin kohteisiin kuten Kiasma, Ateneum ja Tennispalatsin HAM. Taidehallin näyttelyn kiertää mukavasti läpi tunnissa parissa. Tällä kertaa meni 1,5 tuntia, vaikka katsoimme kaikki videoteoksetkin.

Lisäksi Taidehalli on yksi Museokortti-kohteista, ja onhan se nyt komea ulkokuoreltaankin.

Miksi kannattaa käydä taidenäyttelyissä


  • Uusia ideoita omaan luovaan työhön, oli se sitten kirjoittamista, piirtämistä, käsitöitä, musiikkia, kuvaamista... mitä ikinä.
  • Muiden elämäntarinat ja perustelut valinnoille ovat mielenkiintoisia ja antavat perspektiiviä omaan elämään.
  • Monesti tarjolla on vertaistukea, koska taiteilijat käsittelevät teoksissaan omia tunteitaan ja haasteitaan.
  • Taiteilijoiden työt voivat myös inspiroida luomaan, sillä eivät taiteilijoidenkaan kaikki teokset ole niin sanotusti mestaritasoa, eivätkä ainakaan täydellisiä. Niki de Saint Phallen teoksista bongasin muun muassa laivan, haarukan ja lusikan, jotka aivan hyvin olisivat voineet olla minunkin piirtämät (ja en ole mikään hyvä piirtäjä). Lisäksi kirjallisissa teoksissa oli kirjoitettu päälle ja lisätty sanoja jälkikäteen. 

Ole oman elämäsi taiteilija


Taide harvoin on täydellistä. Ei sen kuulukaan olla. Miksi me sitten monesti pyrimme omassa elämässä, arjessa ja työssä täydellisyyteen? Eikö olisi mukavampaa omia taiteilijan asenne? Olla rennosti oman elämänsä taiteilija. Keskittyä lopputuloksen sijaan luomiseen.

Virheitä sattuu. Rapatessa roiskuu - niin myös taidetta luodessa.




Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella eikä minkäänlaisella sponsoroinnilla tai affilioinnilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti