20.5.2016

Miten löysin aikaa kivoille asioille

Kalligrafiaharrastukseni eteni jo instagram-tilin avaamiseen. Tässä tilini ihka ensimmäinen julkaisu.


Kuva, jonka Kati A. Michelsson (@kati_following_joy) julkaisi


Avasin instagram-tilin, koska kaipasin potkua persuksiin. Haastoin itseni julkaisemaan kerran päivässä aikaansaannoksiani. Lataan vielä enemmän painetta niskaani kertomalla asiasta täällä blogissa. Sinä lukijani olet nyt tietoinen haasteestani enkä tietenkään halua tuottaa sinulle pettymystä. Oikeastihan en halua tuottaa pettymystäni itselleni, mutta muille luvatut asiat on vain niin paljon helpompi pitää kuin itselle tehdyt lupaukset.

Ehkä mietit, eikö kivojen asioiden pitäisi tapahtua itsestään, ja niinhän sitä toivoisi. Mutta ainakin minun elämässäni kivoille asioille täytyy raivata tilaa kaikkien velvollisuuksien keskelle. Kivat asiat jäävät helposti tekemättä, jos en erikseen keskity niihin. Senhän huomaa hyvin blogini päivitysvauhdistakin. Rakastan kirjoittamista ja blogin pitoa, mutta jos en sille erikseen lyö aikaa lukkoon hakkaamalla sitä kiveen, niin aikaa ei muka koskaan löydy.

Miten löysin aikaa


Kello on viisi perjantaiaamuna kun kirjoitan tätä. Kokeilen nyt monien gurujen hyväksi toteamaa keinoa, että tekee tärkeät asiat aamuisin ennen kuin muut ovat edes heränneet. Normaali herätysaikani oli viideltä, joten siirsin kellon herättämään neljältä. Tadaa - tunti aikaa tehdä itselleen tärkeitä asioita. Ekana aamuna viimeistelin kuukausikirjeeni, tokana kirjoitin blogitekstin rentoutumisesta ja nyt kolmantena aamuna ehdin tähän blogiin saakka.

Ei se toki ihan niin yksinkertaista ole. En minä ainakaan noin vain lyhennä yöuniani tunnilla. Jos herätyskelloni soi tuntia aikaisemmin, se tarkoittaa myös sitä, että minun on mentävä tuntia aikaisemmin nukkumaan. Yöunista en lähde tinkimään, mutta saan kyllä paljon paremmin aikaan aamuyöstä kuin väsyneenä työpäivän jälkeen.

Ajan löytämisen lisäksi toinen suuri haaste on 'Julkaise'-nappulan painaminen. Miten se voikin aina olla niin pelottavaa? Tämän kirjoitettuani sitten menin äsken vahingossa painamaan sitä, vaikka teksti oli vielä keskeneräinen. Kaipa minulle yritettiin todistaa, ettei se oikeasti ole pelottavaa. Painaa vain.

Lopuksi, jottei elämästä tulisi liian helppoa, julkaisen vielä yhden tuotokseni. Mainitsin viime kerralla, että minun piti tehdä kortti 31-vuotissyntymäpäiville, joten tässä aikaansaannokseni pikselitaiteen ystävälle.




Seuraavaksi painan rohkeasti 'Julkaise', sillä deadline on tiukka. Eväät odottavat tekijäänsä, aamiainen syöjäänsä ja viikon viimeinen työpäivä tekijäänsä.

Ihanaa viikonloppua!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti