15.12.2016

Tauon paikka

Välillä pitää tehdä päätös lopettamisesta, tai ainakin tauosta.


Otin 18. toukokuuta tavoitteeksi julkaista instagram-tililläni 90 päivän ajan päivittäin, jotta saisin tietää onko kalligrafia minua varten.

Päivittäin siksi, että harjoittelisin säännöllisesti.

90 päivää siksi, että siinä ajassa uudesta harrastuksesta ehtisi muotoutua tapa eikä minulla olisi mahdollisuutta luovuttaa heti ensimmäisten hankaluuksien kohdalla.


90 päivää kului, sitten 100 ja lopulta täyttyi jo 200 päivää.


Olin kyllä jo pidempään tuskaillut asian kanssa. Tekstien keksimiseen, suunnitteluun, tekemiseen, kuvaamiseen ja kuvatekstien kirjoittamiseen meni aikaa.

Julkaista piti joka päivä vaikka oli reissussa, lomalla tai sairaana.

Jos oli reissu tiedossa, tein etukäteen valmiiksi sen ajan julkaisut, mutta kaikkeen ei aina pystynyt varautumaan. Oli iltoja, jolloin väänsin rättiväsyneenä päivän postausta.


Välillä mietin, lopettaisinko, mutta päätin kuitenkin jatkaa, koska putki oli liian hieno rikottavaksi. Toki myös nautin luovasta tekemisestä, etenkin kun aikaa oli enemmän käytettävissä.


Viime viikonloppuna sitten saavutin lakipisteen. Yhtäkkiä päätin lopettaa.

Koin, että jos vielä jatkan väkisin vääntämistä, puristan viimeisetkin ilonrippeet kalligrafiaharrastuksestani.

Halusin ilon takaisin. Halusin luovuuden ja luomisen vapauden takaisin.


Viimeinen asia, joka työnsi minut päivittäisten postausten lopettamisen kannalle, oli poikaystäväni. Hänen puoleltaan oli alkanut kuulua soraääniä, kun minulla ei ole aikaa hänelle. Enkä voinut väittää vastaan. Minulla ei ole ollut aikaa hänelle viime aikoina, ja itsekin haluaisin viettää enemmän aikaa yhdessä.


Kun mietin tavoitteitani ja niistä seuraavia velvollisuuksia, en ollut valmis luopumaan bloggaamisesta. Sitä haluan jatkaa. Sen lopettamisesta olisi toki vapautunut enemmän aikaa, mutta en ole valmis enkä halukas luopumaan siitä.

Jatkan kahden blogini kirjoittamista, koska se tuottaa minulle edelleen iloa. Bloggaaminen auttaa minua kasvamaan ja kehittymään kirjoittajana ja kuvaajana.


Kalligrafia on harrastus, enkä näe, että siitä koskaan tulisi mitään sen enempää. Vaikka kauniisti kirjoittaminen hauskaa onkin, pidän enemmän kirjoittamisesta. Siitä, että saan laittaa sanoja toisensa perään ja muodostaa niiden avulla juttuja, tarinoita ja jopa kurssimateriaaleja.


Päätös ei ollut helppo, mutta se oli tämän hetken päätös. Onneksi sen ei tarvitse olla lopullinen.

Kenties jatkan päivittäisiä postauksia ensi vuoden alusta. Tai ehkä jatkan satunnaisilla postauksilla, tai julkaisen vain joka toinen päivä.

Mutta ennen kuin jatkan, selkeytän itselleni mitä teen ja miksi. Mitkä ovat tavoitteeni kalligrafian ja siihen liittyvän instagram-tilini suhteen. Ilman selkeää ja motivoivaa tavoitetta en halua jatkaa. Jos teen kalligrafiaa vain omaksi huvikseni, ei ole syytä julkaista sitä sosiaalisessa mediassa. Joku syy ja peruste minun on löydettävä toiminnalle, joka vie viikostani monta tuntia.


Jätän tämän asian nyt muhimaan ja käytän luovan energiani jouluvalmisteluihin.


Haikealla mielellä selasin tähänastisia aikaansaannoksiani. 208 päivässä ehtii kyllä jo kehittyä ja saada paljon aikaan.

Olisi upeaa julkaista ensi vuonna joka päivä. 365 päivää kalligrafiaa. Mutta sellainen tavoite vaatii uhrauksia, enkä tiedä olenko nyt valmis antamaan kalligrafialle ihan niin paljon aikaa.

Sitä jään nyt pohtimaan ennalta määrittelemättömän pituisen taukoni ajaksi.



8.12.2016

Vihkon tekeminen (DIY)

Päiväkirjan kirjoittaminen itse tehtyyn vihkoon on luksusta. Kellään ei ole samanlaista ja saat juuri sellaisen vihkon kuin itse haluat. 

Nyt esittelen prosessin, jolla olen tähän mennessä tehnyt kolme vihkoa.

 

1. Päätä vihkon koko ja valitse paperi.


Päätä ensin minkä kokoisen vihkon haluat saada aikaan. Vihkon koko tulee olemaan vajaa puolet valitsemasi paperin koosta.

Kannattaa valita sellainen paperikoko, jossa on jo valmiiksi oikea korkeus vihkoosi. Tällöin sinulle jää vain yksi reuna leikattavaksi ja siistittäväksi.

Voit laittaa vihkoosi minkälaista paperia haluat ja seassa voi myös olla erikokoisia papereita. Paperi voi olla blankoa, viivoitettua, ruudullista tai pisteruudullista. Voit myös luoda omannäköisen sisällön ja tulostaa sen, tai hyödyntää valmiita pohjia. Vaihtoehtoja on, vain mielikuvituksesi ja lompakkosi nyörit ovat rajana.

2. Päätä vihkon sivumäärä.


Paperia tarvitset puolet haluamastasi sivumäärästä.

Tekemiini vihkoihin käytin kuhunkin 16 arkkia eli sivuja on kussakin 32 + kannet.

3. Valitse kansi.


Kansi kannattaa olla hiukan paksumpaa paperia kuin sisältö, muttei kuitenkaan liian paksua. Omien vihkojeni sisäsivut ovat perus 80 grammaista paperia ja kannet 90-100 grammaista.

Huomasin yllätyksekseni, että A4-kokoisiksi ilmoitetuissa papereissa on pieniä kokoeroja. Jos sisältö on erivärinen kuin kansi ja kansipaperi millin kaksi liian kapea, lopputulos ei välttämättä miellytä silmää. Tarkista siis, että paperit ovat oikeasti saman korkuiset, ettei tule ikäviä yllätyksiä lopuksi.

4. Hanki loput tarvittavat välineet.


Pakolliset

  • lankaa sidontaan
  • neula ompeluun
  • mattoveitsi 
Mitä terävämpi mattoveitsi sen parempi, jotta saat siistiä leikkuujälkeä aikaan.

Tarpeelliset

  • paksu neula tai muu piikki paperin rei'ittämiseen 
Käytä mielikuvitustasi. Kotoasi varmasti löytyy jotain käyttökelpoista. Oman apuvälineeni löysin työkalupakista.

  • metalliviivoitin tai vastaava
Mikä tahansa metallinen esine, jossa on suora reuna, toimii.  Puu, muovi tai muu vastaava pehmeä materiaali on huono, sillä mattoveitsi uppoaa siihen, ja sitten saatkin sanoa hyvästit esineellesi ja suoralle vihkon reunalle.

Käyttämäni metallinpätkä on jonkin Ikea-huonekalun osa. Muistin nähneeni tällaisen lojumassa vaatehuoneessa ja kaivoin sen sieltä. Se toimii loistavasti tässä käyttötarkoituksessa.

  • leikkuualusta
Tiedän, että on olemassa askarteluun tarkoitettuja leikkuualustoja, mutta itse hyödynsin tässäkin asiassa omia varastojani. Käytän leikkuualustana ylimääräistä Ikean hyllylevyä, joka on muistaakseni maksanut 4-5 euroa. Nyt arvo näyttää olevan 6 euroa. En siis sure, jos se hajoaa käyttökelvottomaksi. Leikkaan toki nurjalla puolella, mutta henkisesti olen uhrannut tämän hyllylevyn nyt vihkojen tekemiseen. 

Työvaiheet


1. Taita paperit ja kansi.


Kannattaa taittaa pienempi erä kerrallaan, jotta tulee kunnon taitokset. Itse taitan kaksi paperia kerrallaan.


Taitoksen painamiseenkin on varmasti olemassa jotain apuvälineitä, mutta itse käytin vain peukalon kynttä apuna.

2.  Asettele paperit ja kansi oikeaan järjestykseen.


Kun kaikki paperit on taitettu, aseta ne sisäkkäin.

Vihkon sisin paperi työntyy eniten ulos, joten siksi reuna pitää lopuksi leikata. Toki, jos reunan epätasaisuus ei häiritse sinua, voihan sen jättää noinkin.


Tässä vaiheessa voit kiinnittää sivut pysymään aloillaan paperiklipsuilla. Omista varastoista ei klipsuja löydy, joten joudun varmistamaan rei'itysvaiheessa, että paperit pysyvät varmasti paikoillaan.


3. Suunnittele reikien paikat.


Piirrä vihon sisäsaumaan viivoittimen avulla merkit sentin välein edeten keskeltä reunoihin päin. Ylä- ja alareunaan jää kumpaankin reilu sentti ilman sidontaa.


Myös harvempi ja lyhyempi ommel riittää aivan mainiosti pitämään paperit paikoillaan, joten tee sellainen ommel joka miellyttää sinun silmääsi.

4. Tee reiät.


Paina merkittyihin kohtiin reiänalut piikillä. Jos sinulla on parempi piikki käytössä kuin minulla, saat ehkä työnnettyä sen paperinipun läpi saman tien ja voit hypätä suoraan viidenteen vaiheeseen.


Kun reiän alku on olemassa, saan paksun neulan pysymään paremmin paikoillaan, kun painan sen voimalla ja metallisen sormustimen avulla paperinipusta läpi.

Pidän vihkoa niin suljettuna kuin mahdollista, kun painan neulan sisäsaumasta ulospäin läpi. Siten pystyn estämään papereiden liikkumiseen ja työntämään neulan ilmaan poispäin itsestäni.

Tällä tyylillä suojelen niin neulan terää, pöytääni kuin itseänikin. Sen verran voimaa joutuu paperinipun lävistämisessä käyttämään, ettei kannata ottaa riskiä, että se voima suuntautuisikin itseä kohtaan. Metallinen sormustin on itselläni ehdoton, jotta saan työnnettyä neulan papereista läpi.

Toki vaihtoehtona on työntää suoraan neula lankoineen läpi, mutta silloin vihkon pitää olla vain muutaman sivun paksuinen tai käytössä pitää olla todella ohut lanka kuten karhunlanka. Yhtään paksummalla vihkolla tai langalla reikien teko ensin on ehdoton. Sinun pitää kuitenkin saada paperista läpi sekä neula että kaksi lankaa. Myös, jos reikä ei ole riittävän iso, on langallisen neulan saaminen paperinipun toiselle puolelle työn ja tuskan takana.

5. Ompele sidonta.


Tee haluamasi sidonta.


Itse lähden liikkeelle keskeltä, josta etenen ensin toiseen reunaan, sitten toiseen reunaan ja lopulta takaisin keskelle.


Teen solmun aloituskohtaan keskelle ja pujottelen langanpätkät ompeleiden väleihin.


Vähempikin ommel riittäisi mainiosti. Tämä tyyli vain miellyttää enemmän omaa silmääni.



6. Siisti reuna.


Mittaa kannesta haluamasi leikkauskohta ja merkitse se lyijykynällä. Viiva kannattaa vetää millin kaksi leikkauskohtaa ulommas. Näin valmiiseen vihkoon ei jää mitään piirrosjälkeä, kun leikkaat viivan sisäpuolelta.

Parhaan lopputuloksen aikaansaamiseksi kannattaa nousta seisomaan tämän työvaiheen ajaksi. Omaa työskentelyä se ainakin helpottaa huomattavasti, sillä saan tällöin laitettua vartalon painoa viivoittimelle, jottei se liiku kesken leikkuuprosessin.

Sulje vihko ja varmista, että se on tasaisesti leikkuualustalla. Tasoita vihkon sivut painamalla metalliviivoittimella vihkon sisäsaumasta kohti ulkoreunaa pysähtyen piirtämäsi viivan sisäpuolelle.


Paina viivoitinta voimakkaasti vihkoa vasten, ettei se vahingossakaan liikahda leikkuun aikana. Toisella kädellä leikkaa suorin tasaisin vedoin edeten joka vedolla reunasta reunaan.

Jos teet lyhyitä vetoja, leikkuujälki tulee olemaan epätasainen. Jos haluat tasaisen reunan, vedon on oltava koko sivun korkuinen. Yksi veto reunasta reunaan kerralla on siis paras. Ehkä saat leikattua vain sivun tai kaksi kerrallaan, mutta ainakin saat suoran leikkuujäljen.

Kun kaikki sivut ovat leikattu, voilà, vihko on valmis ja on aika siivota sotkut.


Lopuksi haluat ehkä vielä koristella vihkosi kannen.


Sisällön täyttäminen onkin sitten jo toinen tarina.  Mutta nyt sinulla on itse tekemä vihko valmiina.

Pakolliset loppuvaroitukset


Ole varovainen neulojen ja mattoveitsen kanssa.

Riemuitse uudesta vihkostasi vasta sitten, kun kaikki teräesineet ovat turvallisesti poissa käsien ulottuvilta.


Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella eikä minkäänlaisella sponsoroinnilla tai affilioinnilla.

1.12.2016

Vaihtuva taidenäyttely magneettitaululla

Magneettitaulu on paras tapa ylläpitää vaihtuvaa postikortti- ja muiden kuvien näyttelyä.


Kun on hankkinut ison kasan kauniita ja inspiroivia postikortteja, haluaisi pitää niitä esillä, mutta tietenkin siten etteivät kortit vahingoitu.

Huonoksi todetut tavat


Huonoja kiinnitystapoja ovat:
  • kaikki teipit (en luota washiteippiinkään)
  • sinitarra
  • liima
  • niitit ja nastat
  • klipsit

Toki aina voi tehdä taulun, mutta se vaatii hieman vaivaa, eikä ole niin helposti muunneltavissa.

Voit myös laittaa kortit riviin nojaamaan johonkin, mutta ainakin minulla vapaa pöytätila on suhteellisen vähissä, ja seinälle ripustettava hylly on liian pysyvä ja vaivalloinen ratkaisu minun makuuni.

Jääkaapin ovessa ongelmana olivat heikot magneetit, jotka eivät pitäneet kortteja paikoillaan. Lisäksi, koska käytän jääkaapin ovea myös ilmoitustauluna, kävi tila ahtaaksi, eivätkä kauniit kortit saaneet ansaitsemaansa huomiota. 


Kortit saivat väistyä jääkaapin ovesta kirjahyllyyn, jossa ne nojasivat lasioven sisäpintaan. Tämäkään ei toiminut, sillä sijainti oli huono ja kortit putosivat, kun oven avasi.

Ratkaisuna kaunis magneettitaulu ja voimakkaat magneetit


Lopulta keksin, että magneettitaulu voisi olla kiva, ja kuin tilauksesta Ikeassa tuli eteeni tämä kaunis pitsireunainen valkoinen Skurar magneettitaulu. Täydellistä. En edes tiennyt, että magneettitauluja voisi saada kauniina versiona.


Mukana tuli kolme tauluun täydellisesti sopivaa magneettia ja neljä koukkua, mutta koukut ripustin toisaalle, sillä niille ei ollut käyttöä taidenäyttelyssäni.

Alkuperäisille magneeteille ostin vielä kaveriksi Clas Ohlsonilta todella voimakkaita taulumagneetteja. Ne olivat hieman tyyriitä, mutta pitävät kyllä loistavasti.

Näillä magneeteilla kortit pysyvät myös jääkaapin ovessa. Yllätyksekseni huomasin, että niiden voima riittää jopa päällekkäin pinoamiseen.

Kortti jääkaapin ovessa

Vaihtuva taidenäyttely magneettitaululla


Vaihtuvan näyttelyn magneettitaulu on sijoitettuna eteisen hyllyyn, jossa säilytän kaiken tarpeellisen, ja tarpeettoman.

Sijainti on hyvä, koska tämän hyllyn äärellä olen aina kun lähden kotoa ja tulen kotiin. Lisäksi hylly on huoneiden risteyskohdassa, joten sen ohi tulee kuljettua aina kun vaihtaa huoneesta toiseen.


Syksyn ajan taulussa oli inspiroivia lauseita.


Pinkki kukkakortti ansaitsi paikkansa kirkkailla väreillään ja kauneudellaan.


Tätä blogipostausta kuvatessa vaihdoin tauluun talvi- ja jouluteemaa.


Mutta sekin ehti jo päivittyä, kun mies toi tuliaisiksi taidemyyjäisistä 20-vuotiaan suomalaisen taitelijan Airi K:n ihanan Deerling -taideprintin.


Kauniissa kuvassa lukee you are my deerling. Kiitos kulta 💖


Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella eikä minkäänlaisella sponsoroinnilla tai affilioinnilla.

24.11.2016

Kannustava Austin Kleon -seinäkalenteri

Sain edellisellä Tallinnan reissulla tärkeän tehtävän Viru keskuksen Rahva Raamatussa. Minun piti etsiä itselleni kalenteri joululahjaksi. Tehtävänjaossa olisi varmasti voinut huonomminkin käydä, joten ryhdyin innolla töihin.

Koska minulla on jo Happy Planner, joka on vuoden 2017 loppuun saakka, ohitin tietoisesti kaikki tasku- ja pöytäkalenterit. En halunnut edes nähdä mistä kaikesta ihanasta jään paitsi.

Sen sijaan kiinnitin kaiken huomioni seinäkalentereihin, ja niissä riittikin työsarkaa.

Valehtelematta vaihtoehtoja oli varmaan ainakin sata erilaista. Suurin oli niin valtava, etten edes harkinnut sen roudaamista laivalla Suomeen, vaikka se olisikin ollut loistava joululahja eräälle Mucha-fanille. Tarkistin asian Rahva Raamatun sivuilta, ja sen kalenterin koko oli 46x64cm.

Vaihtoehtoina seinäkalenterien kuvituksissa oli taidetta, eläimiä, kukkia, maisemia, autoja, motivoivia lauseita... siis kaikkea perinteistä.

Mutta kun näin tämän kalenterin, tiesin heti, että tässä se on.


Austin Kleonin Steal Like an Artist - A 2017 Calendar for Creative Kleptomaniacs on sopivan kokoinen minun käyttötarkoitukseeni (30,5x30,5cm).

Ihastuin tähän kalenteriin ensisilmäyksellä, sillä luin viime kesänä kaksi Austin Kleonin kirjaa, ja pidin niistä valtavasti.


Kirjat sopivat viestiltään mainiosti kaikille, jotka haluavat luoda jotain ja kaipaavat hieman rohkaisua työskentelyynsä.

Lisäksi ne ovat hyvin kirjoitettuja ja hauskasti kuvitettuja.


Minun olisi varmaan jo korkea aika tarttua näihin kirjoihin uudestaan palauttaakseni mieleeni kirjojen mainiot opit. Sen jälkeen tämä kalenteri toimii loistavana muistuttajana koko ensi vuoden ajan.

Kun vuosi on kulunut, hyödynnän kalenterin kuvituksen jotenkin. Teen tauluja tai vaihtuvan julistenäyttelyn, sillä hyvistä opeista ei voi koskaan saada liikaa muistutusta. Kuten esimerkiksi seuraava "Just keep going" eli vapaasti suomennettuna etiäpäin, sanoi mummo lumessa.


Tämä alla oleva on yksi lempikaavioistani, josta aina muistutan niin itseäni kuin muitakin, jotka löytävät itsensä sielun pimeästä yöstä.


Seinäkalenterin tuleva sijoituspaikka ei ole vielä varmistunut. Todennäköisesti ripustan sen johonkin kirjoituspöytäni lähelle, sillä siellä minulla ei ole vielä seinäkalenteria.

Toinen vaihtoehto olisi keittiö, jossa myös teen paljon kirjoitustöitä, mutta siellä on jo yksi seinäkalenteri. Siihen merkitsen miehen menot.

Mies ei itse käytä mitään kalenteria, joten oman mielenrauhani takia totesin, että minun on parempi laittaa miehen menot muistiin, jotta voin aina muistuttaa, missä hänen pitää seuraavana päivänä olla.

Deadlineista ja muista älä edes kysy. Ei hän niissä pysy, koska ne tulevat aina "yllätyksenä". Huoh.

Parhaani olen yrittänyt motivoidakseni miestä kalenterin käyttöön, mutta ilmeisesti tämä on taas niitä suutarin lapsilla ei ole kenkiä -tapauksia.


Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella eikä minkäänlaisella sponsoroinnilla tai affilioinnilla.

17.11.2016

Tuunattu päiväkirjakalenteri + pari tärppiä Tallinnaan

Päiväkirja kalenterissa


Äitini tykkää kirjoittaa mökkipäiväkirjaa kalenteriin.  Hänellä on ollut jo vuosia käytössä Paulo Coelhon kalenteri, koska siinä on riittävästi kirjoitustilaa joka päivälle ja paperi on tarpeeksi paksua, jotta voi huoletta kirjoittaa kuulakärkikynällä.

En kuitenkaan usko, että tuon kalenterin ulkoasu on äitini mieleen. Lehtileikkeetkin hän liimaa aina sitaattien päälle, joten päättelin, ettei niilläkään ole niin väliä.

Toista vastaavaa kalenteria ei kuitenkaan löydy kirjakaupoista, joten siksi äitinikin on tyytynyt samaan vaihtoehtoon vuodesta toiseen.

Tykkään haasteista, joten päätin etsiä enemmän äitini makuun olevan kalenterin.

Kauniin ja hyvän kalenterin metsästys


Ensin ajattelin hankkivani viiden tai kymmenen vuoden kalenterin, mutta en löytänyt mielekästä kiertämistäni kirjakaupoista. Tarjolla olleet vaihtoehdot eivät olleet kauniita eikä päivänäkymä ollut toimiva.

Lopulta, kun tuskastuin kalenterivalikoimaan, päätin tehdä itse kalenterin muistikirjaan. Asetin kuitenkin kovat vaatimukset paperille.

Paperivaatimukset


Paperin tulisi olla riittävän paksua, etteivät tekstit näy läpi kuulakärkikynällä kirjoittaessa.

Lisäksi halusin paperin olevan arkistokelpoinen, ettei tekstien säilyminen tuleville sukupolville jää ainakaan paperin laadusta kiinni.

Useimmat muistikirjat jouduin hylkäämään paperin laadun takia. Paikallisissa kirjakaupoissa myydään vain muutamia arkistokelpoisella paperilla varustettuja muistikirjoja: Moleskine, Paperblanks ja Leuchtturm1917.

Moleskinen hylkäsin paperin ohuuden takia.

Leuchtturmista olisin halunnut pisteruudullisen, mutta sitä ei ollut saatavilla. Viivallisessa versiossa lukee joka sivun ylälaidassa datum, eikä se siten sopinut suunnittelemani viikkonäkymän pohjaksi. Blanko ei ollut vaihtoehto, sillä kirjoittaminen on helpompaa, kun on rivit valmiina eikä tarvitse asetella taustaviivoitusta paikoilleen joka kerta.

Kun täydellinen suunnitelma menee pieleen


Lopulta päädyin Paperblanksin muistikirjaan, sillä siinä on hyvä arkistokelpoinen paperi, viivoitus ja kauniit kannet.

Tilasin ulkomailta värillisiä arkistokelpoisia kyniä, joilla kirjoittaisin kuukaudet ja päivämäärät. Lisäksi tilasin koristeluun kauniita kukka-, talvi-, joulu- ynnä muita washiteippejä, jotta saisin jokaisen kuukauden näyttämään erilaiselta.

Suunnitelma oli hieno, mutta kaikki ei mennyt ihan putkeen.

Ensinnäkin kynät viipyivät matkalla sen verran kauan, että ne ehtivät vasta juuri ennen syntymäpäivää perille.

Toinen ja suurempi ongelma oli, että koristeluun tilaamani washit eivät saapuneet koskaan. Eivät ainakaan ole tähän päivään mennessä saapuneet, ja olen jo saanut rahatkin takaisin tilauksesta.

Uusi suunnitelma


Lopulta pelastukseni oli yllättävä kutsu Tallinnan risteilylle. Toivoin, että Rahva Raamat tarjoaisi ratkaisun, ja niinhän se teki. Löysin upean Paperblanksin vuosikalenterin.


Valikoima oli upea Viru keskuksen Rahva Raamatun kalenteriosastolla, mutta minun oli helppo päätyä suoraan Paperblanksiin, sillä siinä paperin laatu on sama kuin aiemmin valitsemassani muistikirjassa.



Viikkonäkymä on täydellinen äitini tarpeisiin.


Kalenteritaivaassa Tallinnan Rahva Raamatussa


Harmittelen ja pahoittelen, etten ottanut kuvaa kalenterivalikoimasta. Olin aivan liian haltioissani kuvatakseni. Valikoima Rahva Raamatussa on upea.

Paperblanksiakin sai vaikka kuinka monella erilaisella näkymällä: on päivää, viikkoa, vaakaa, pystyä ja montaa eri kokoa ja kansivaihtoehtoa. Puhumattakaan vielä lukemattomista muista kalentereista.

Seinäkalentereitakin oli valehtelematta varmaan ainakin sata erilaista vaihtoehtoa. Suosittelen erittäin lämpimästi vierailemaan Rahva Raamatussa, kun seuraavan kerran suuntaat Tallinnaan. Valikoima on "hiukan" laajempi kuin meidän Suomalaisessa tai Akateemisessa kirjakaupassa.

Uudet koristelutarvikkeet


Koristelua varten tilasin vielä kukkatarroja suomalaisesta Nova Melina verkkokaupasta.


Tarrapaketissa oli yhteensä 40 erilaista tarraa.


Samaisella Tallinnan reissulla ostin perhosaiheisen koristeteipin, joka sopikin aika lailla täydellisesti tämän kauniin perhosaiheisen kalenterin koristeluun. Teippi löytyi Viru keskuksen Charlot konttori- ja koulutarvikemyymälästä. Vierailun arvoinen kohde sekin.


Lahjaksi tuunattu päiväkirjakalenteri


Tässä alla on kuvia tuunatusta kalenterista, jonka sain vihdoin tehtyä ja toimitettua viime viikonloppuna, melkein kaksi kuukautta myöhässä syntymäpäivästä. Mutta kuitenkin hyvissä ajoin ennen uuden kalenterivuoden alkua. Eikö se ole pääasia.

Syntymäpäivät merkitsin kolmiomuotoisilla tarroilla.



Lopuilla tarroilla koristelin juhlapyhiä ja peitin joka viikon lopussa olevia kuukausinäkymiä.


Perhosia laitoin lentelemään sinne tänne, siten että joka aukeamalla on vähintään joko tarra tai perhonen.



Lahjansaajan syntymäpäivää koristaa sekä perhonen että tarra.


Juhlapyhien koristeluun löysin myös joitain tarroja omista jämävarastoistani.

Pääsiäinen


Äitienpäivä


Joulu


Äitini vaikutti erittäin tyytyväiseltä seuraavan vuoden päiväkirjakalenteriinsa. Epäili kuitenkin, uskaltaako sinne mitään kirjoittaa, kun se on niin kaunis.

Vakuutin, että juuri sitä varten kalenteri on hankittu - muistojen taltioimiseen.



Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella eikä minkäänlaisella sponsoroinnilla tai affilioinnilla.