10.4.2015

Järjestyksellä on väliä - Lopeta lykkääminen

Sanotaan, että päivä tulisi aloittaa sillä kaikista tärkeimmällä tehtävällä, jotta saat ainakin sen tehtyä tai aloitettua sinä päivänä. Kyllä, olen samaa mieltä, mutta…

Kun yritin aloittaa päiväni tärkeimmällä tehtävällä, joka on tällä hetkellä e-kirjan kirjoittaminen, huomasin sen erittäin vaikeaksi. Keksin joka aamu miljoona muuta asiaa, jotka muka pitää tehdä ensin. Pyykit pitää laittaa koneeseen pyörimään, sähköpostit lukea, vähän hengata somessa, milloin mitäkin. Huomasin lykkääväni kirjoittamisen aloittamista ja pahasti. Asia kävi häiritsemään, sillä päiväni tuppasivat venymään, kun ensimmäisen työtehtävän aloittamiseen meni aivan liian kauan aikaa.

Sitten mietin, miten saisin madallettua kynnystä kirjoittamisen aloittamiseen. Sanotaan, ettei tulisi kiinnittää huomiota tekstin laatuun. Tulisi vain kirjoittaa, muokata ehtii myöhemminkin.


Alenna vaatimustasoa, jotta aloittaminen helpottuu


Aloitan aamuni aamusivujen kirjoittamisella eli sinänsä kirjoittaminen ei ole se ongelma. Sitten tajusin, että voisin ennen e-kirjan kirjoittamista kirjoittaa blogitekstin luonnosta, paino sanalla luonnos. Se toimi! Sain kirjoittaa vapaata tajunnanvirtaa, sillä kyseessä oli vain luonnos, joten tekstin ei tarvitse olla mitenkään viimeistelty. Madalsin täten huomattavasti vaatimustasoani. Toki, e-kirjaakin voisi pitää luonnoksena, mutta minun mieleni mukaan se kuulostaa liian rankalta kirjoittaa kokonainen kirja pelkkää luonnosta. Kuka nyt sellaista haluaisi tehdä. En minä ainakaan.

Kun mieli tekee tepposen


Kun olen 30 minuuttia luonnostellut blogitekstiä, voin ikään kuin siirtyä lennosta e-kirjan kirjoittamiseen eikä tunnu edes pahalta. Kun kerran on päässyt vauhtiin kirjoittamisessa, on periaatteessa ihan sama, että tiedosto ja aihe vaihtuu välillä. Ikään kuin huijaan itseni hauskan ja vapaan kirjoittamisen kautta vakavaan kirjoittamiseen. Hetkinen!

Fakta kuitenkin on, ettei e-kirjan kirjoittaminen ole vakavaa. Ihan samanlaista kirjoittamista se on kuin blogitekstinkin kirjoittaminen. Kyseessä on vain hieman isompi työ. Tajusin vasta nyt kun kirjoitan tätä, miten olen kirjoittamiset luokitellut. En tiedostanut, että pidin e-kirjan kirjoittamista vakavana. Ei ihmekään, että lykkäsin sitä. Kuka nyt mitään vakavaa ja tylsää haluaa heti aamusta tehdä. (Huomaatko? Vakavat asiat ovat minusta tylsiäkin :-)

Mikä on sinun prioriteettisi ja mitä teet ennen sitä?


Sinun kannattaa omalta kohdaltasi miettiä, mikä olisi parempi toimintajärjestys tai tapa ajatella, jos tällä hetkellä lykkäät päivästä toiseen jonkun tärkeän ja mielekkään työn tekemistä. Mitä voisit tehdä ennen sitä, että siirtyminen siihen sujuisi helpommin? Tai miten voisit muuttaa omaa ajattelusi lykättävästä työstä?

Omalla kohdallani asioiden ratkaiseminen kirjoittamalla toimii, sillä silloin paljastuu miten oikeasti ajattelen asioista. Toinen hyvä tapa on avautua jollekin ongelmastasi ääneen. Tavalla ei ole väliä, kunhan saat omista ajatuksistasi kiinni, koska vasta sitten pääset muuttamaan niitä. Tai tee niin kuin minä ja huijaa itsesi tekemään jotain aloittamalla jollain helpommalla ja hyppäämällä vauhdissa toiseen tehtävään.

Aloita päiväsi parhaalla mahdollisella tavalla


Kun sanotaan, että päivä tulisi aloittaa päivän tärkeimmällä tehtävällä, on siinä oiottu hieman mutkia. Vai oletko sinä suoraan sängystä ylös noustuna muka valmis siihen päivän tärkeimpään koitokseen? En minä ainakaan. En todellakaan. Ennen sitä päivän tärkeintä minun on otettava aika monta askelta. Ensin kirjoitan aamusivut, sitten ehkä treenaan, peseydyn, syön aamupalan, meditoin, kirjoitan sitä blogitekstin luonnosta puolisen tuntia ja sitten vasta pääsen siihen päivän tärkeimpään kun olen oikeasti herännyt, virkeänä ja valmiina tositoimiin.

Tätä kirjoittaessa havahduin siihen, etten ole vielä syönyt aamupalaa. Ei ihmekään, että huikoo ja on hiukan heikko olo. Joten lähdenpä tästä nyt sitten aamupalalle ja käyn vasta sen jälkeen päivän tärkeimmän kimppuun. Joku järjestys on oltava. Joku sanoo, että ensin työ, sitten vasta huvi, mutta minä sanon ensin ruoka, sitten vasta työhupi ;-)