27.3.2015

Oletko onnellinen?

Kysyin eilen lähimmäiseltäni mielestäni yksinkertaisen kysymyksen: "Oletko onnellinen?"
Mitä sinä vastaisit tähän kysymykseen?

Vastaisitko yksinkertaisesti, mutta varmasti, että "Kyllä".
Vai vastaisitko yhtä suurella varmuudella, ”Kyllä, sitten kun… (lisää oma ehtosi onnellisuudelle)”. On kesäloma? Tämä työ on valmis? Olet valmistunut koulusta? Sinulla on työpaikka? Sinulla on puoliso ja lapsia, oma talo, auto ja koira?
Tai jos vastaat, ettet ole onnellinen, niin miksi et? Mikä on sinun ehtosi onnellisuudelle? Milloin saat olla onnellinen?

Lähimmäiseni vastaus kuitenkin pysäytti minut. En ollut sellaiseen vastaukseen hänen taholtaan lainkaan valmistautunut. Vastaus kuului: ”En ole miettinyt”. Mitä tuollaiseen pitäisi sanoa?

Minulle onnellisuus on tärkeä asia, sillä olen määritellyt sen oman elämäni tärkeimmäksi asiaksi. Haluan olla onnellinen. Olen aina määritellyt elämäni päämääräksi ja tavoitteeksi olla onnellinen. Onneksi tajusin jossain vaiheessa, että voin olla onnellinen nyt heti. Minun ei tarvitse odottaa johonkin tiettyyn hetkeen tai tapahtumaan, että voin olla onnellinen. Voin olla onnellinen nyt ja tässä matkallani kohti muita konkreettisia tavoitteitani.

Asia siis järkytti minua enemmän, koska olen itse määritellyt onnellisuuden korkealle omassa tärkeysjärjestyksessäni. En kehdannut kysyä, että koska hän meinaa ehtiä miettiä tällaista asiaa, sillä tiedän hänen olleen viime aikoina erittäin kiireinen ja stressaantunut. En halunnut siinä tilanteessa lisätä hänen stressiään lisäämällä yhden tehtävän lisää hänen tehtävälistalleen, vaikkakin tärkeä tehtävä onkin.

ToDo: Mieti, olenko onnellinen.

Sain kuitenkin järkytykseltäni vielä kysyttyä, että miten hän on määritellyt onnen. Milloin hän voi olla onnellinen? ”Sitten kun olen vapaa” kuului vastaus.

Tilanne ei valitettavasti ollut oikea sen syvällisemmälle keskustelulle. Toivottavasti jatkamme aiheesta joskus myöhemmin vielä.

Tämä lyhyt keskustelu herätti minut kuitenkin jälleen miettimään, että olenko minä onnellinen. Onko minulla oikeus olla onnellinen, vaikka X, Y ja Z ei toteudu tällä hetkellä minun elämässäni?

Mielestäni olen onnellinen ja nautin elämästäni. Tärkeintä on nyt, että pidän kiinni tästä oikeudestani olla onnellinen, sillä välillä tekisi mieli piilottaa onni muiden katseilta, etteivät he vain tule kateellisiksi tai ajattele etten ole sitä ansainnut.

Itsekin välillä ajattelen, etten ole ansainnut olla onnellinen. Ainakaan yhteiskunnan normien mukaisesti minun ei kuuluisi olla onnellinen. Mutta hiiteen normit. Voisin maata vaikka katuojassa ilman mitään, ja voisin silti olla onnellinen siinä hetkessä.

Avain onneen on siinä, ettei aseta sille liian korkeita odotuksia ja vaatimuksia. Miksei voisi vain olla onnellinen, kun on elossa? Sinä, joka tätä nyt luet, voit tuohon lisätä vielä pitkän litanian kaikkea muutakin, mistä sinä voit olla kiitollinen ja onnellinen omassa elämässäsi. Asiat ovat loppujen lopuksi yllättävän hyvin. Etenkin kun ei lähde vertaamaan omaa autoaan naapurin autoon. Minä en edes omista autoa. Vähänkö olen varmaan onneton. Eikä minulla ole omaa taloa, ei koiraa, ei aviomiestä, ei lapsia… Vähänkö mun elämä on varmaan onnetonta… Vai onko?

Ei minun mielestäni, sillä minulla on mahdollisuus joka päivä tehdä asioita omien unelmieni eteen. Minä otan joka päivä askeleita eteenpäin. Vaikkakin pieniä välillä, mutta otan.

Se tekee minut onnelliseksi, kun minulla on mahdollisuus toteuttaa omaa elämääni ja elää itseni näköistä elämää.

Oletko sinä onnellinen?