9.1.2015

Ympyrä sulkeutui

Elämäni on ollut yhtä suurta myllerrystä vuodesta 2010 lähtien, ja vähän pienempää myllerrystä vuodesta 2004 lähtien.

Takaisin lähtöpisteeseen


Joulukuussa 2014 ympyrä sulkeutui, kun palasin takaisin lähtöpisteeseen ensimmäiseen omaan kotiini. Asun nyt samassa asunnossa, johon muutin lapsuudenkodistani 2003-2004 vuodenvaihteessa. Melkein yksitoista vuotta myöhemmin palasin takaisin.

Toisaalta tuntuu kuin olisin kotiin palannut. Toisaalta paikka tuntuu oudon vieraalta. Joitain asioita muistaa, kuten esimerkiksi kylmäkellarin sijainnin, ja sitten toisia ei lainkaan, kuten esimerkiksi millaiset taloyhtiön saunatilat olivat.

Paikka on sama, mutta silti täällä tuntuu niin erilaiselta. Minä olen täysin eri ihminen kuin tänne ensimmäisen kerran muuttaessani. Silloin olin vielä niin... en löydä sopivaa sanaa kuvailemaan sitä. Viaton? Kokematon? Lapsi?

Sama tilanne - muttei kuitenkaan


Tuntuu ihan uskomattomalta, että nyt yksitoista vuotta myöhemmin olen periaatteessa samassa tilanteessa kuin silloin - miettimässä mitä haluan tehdä isona.

Toki moni asia on muuttunut sittemmin. Minulla on muun muassa yksi korkeakoulututkinto suoritettuna. Yksi avioliitto ja avioero on koettu. Olen hankkinut itselleni ison velkasaldon.

Yhteentoista vuoteen mahtuu järkyttävän paljon eri asioita, kokemuksia ja ihmisiä. Toisaalta sinä aikana olisin voinut myös saada aikaan vaikka mitä. Olisin hiljattain viettänyt jo seitsemättä hääpäivääni, jos olisimme onnistuneet tuossa suhteessa. Valitettavasti tuo suhde päättyi viidennen hääpäivän kynnyksellä. Voin vain toivoa, että sillä elämänkokemuksella mitä olen tähän mennessä kerännyt, osaan olla tekemättä samoja virheitä nykyisessä parisuhteessa.

Elämän kiertokulku


Kai elämää voisi pitää yhtenä pitkänä opintomatkana. Meille suodaan joka päivä mahdollisuuksia kokea ja oppia uusia asioita. Minusta tuo tilaisuus pitäisi hyödyntää. Jos emme kehity, me taannumme. Se kuuluu elämän kiertokulkuun.

Minut elämä johdatti takaisin lähtöpisteeseen. Se tarjosi minulle tätä mahdollisuutta jo reilu vuosi takaperin, mutta silloin en tarttunut siihen. Onneksi jotkut mahdollisuudet toistuvat. Kun avautui uusi mahdollisuus palata lähtöpisteeseen, tartuin siihen innokkaana, vaikkakin hieman pelokkaana.

Pelkäsin miltä tuntuisi palata lähtöpisteeseen. Heräisikö minussa henkiin kaikki tunteet ja ajatukset, jotka minulla silloin oli? Rupeaisinko väkisin suremaan menetettyä, sitä kaikkea mitä minulla oli silloin, muttei ole enää? Vai osaisinko iloita kertyneestä elämänkokemuksestani, ladata akkuni tutussa ympäristössä ja kokeilla joku päivä uudestaan minne siipeni kantavat?

Kotiinpaluu


Neljä viikkoa olen nyt asunut uudessa/vanhassa asunnossani. Voin kertoa, että se tuntuu siltä kuin olisin kotiin palannut.

Tämä on minun kotini, nyt. Täällä minun on hyvä olla. Tänne on aina kiva palata päivän päätteeksi.

Täältä minun on hyvä ponnistaa joku päivä uudestaan maailmalle kohti uusia seikkailuja.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti