13.10.2014

Paluu arkeen ja herätys todellisuuteen

Viime viikko oli pitkästä aikaa seminaarintäyteinen, kun kaksi kokonaista päivää ja yksi ilta meni seminaareihin osallistuessa. Tuntui ihan siltä kuin vanhoina hyvinä aikoina. Vai olivatko ne vanhat hyvät ajat?

Tiedon saturaatiopiste


Alkaa tuntua siltä, että tiedon saturaatiopiste on saavutettu. Huomaan, että olen jo kuullut useammat asiat jo ainakin kerran aiemmin. Menestyskaavaa kerrottaessa huomaan, että menestyjät painottavat aina kutakuinkin samoja asioita.

Ollaan tultu siihen pisteeseen, kun seminaareihin osallistuminen ei enää auta eikä vie eteenpäin. Nyt tarvitaan tekoja! Tarvitaan konkreettisia tekoja, jotta pääsee eteenpäin omassa elämässään.

Vaikka lukisi kaikki maailman kirjat ja osallistuisi kaikkiin maailman seminaareihin, se ei auta, jollei omassa elämässään muuta mitään. Mikään ei muutu, jollei mitään muuta eikä vie mitään oppeja käytännön tasolle.

Tavoitteiden määrittäminen


On tavoitekarttoja, kysymyspatteristoja tavotteiden määrittelemiseen ja muotoilemiseen, tavoiteapplikaatioita jne. Mutta loppujen lopuksi sillä ei ole mitään väliä, miten tavoitteet muotoilet ja mihin. Sillä vain on väliä, että muotoilet ne. Toki, jos mennään yksityiskohtiin, on hyvä ottaa tietyt asiat huomioon. Tavoitteiden asettamisesta olenkin aiemmin kirjoittanut laadusta, määrästä ja Mika Poutalan vinkeistä.

Pääasia on, että sinulla on jokin unelma, jota kohti tehdä töitä, jota varten elää.

Erittäin tärkeää myös on, että ennen kuin saavutat tämän unelmat, luot jo uuden tavoitteen, ettei sitten käy niin, että kun pääset vuoren huipulle kohtaatkin tyhjyyden, kun sinulla ei ole suuntaa mihin seuraavaksi lähteä.

Kuulosti niin kauhealta, kun Toisenlaiset äidit -sarjassa syöpää sairastava tuore isä totesi, että vastasyntynyt tytär on hänen syynsä elää. Jos minä olisin hänen puolisonsa, se ei kuulostaisi minun korvaani kovin mukavalta. Toisekseen isä laskee siinä tuoreen tyttärensä harteille aikamoisen painolastin. Ilman tytärtä, hänellä ei ole syytä elää. Ei näin.

Oikea onni löytyy itsestä


Jokaisen tulee löytää syyt elämiseen ja syyt onnellisuuteen sisältään eikä ulkopuolisista asioista tai ihmisistä. Todellinen, kestävä onni löytyy sisältä. Älä siis määrittele unelmiasi ja tavotteitasi muista riippuvaisiksi, koska silloin annat jollekin ulkopuoliselle päätäntävallan omasta elämästäsi ja onnestasi. Pidä avaimet onneen itselläsi.

Se, onko tavoitteet kirjattu pieneen korttiin, piirretty paperille vai näpytelty applikaatioon, sillä ei ole merkitystä. Pääasia on, että uskallat unelmoida ja mietit tavoitteesi, kirjaat ne muistiin ja palaat niihin päivittäin, jotta ne pysyvät jatkuvasti mielessäsi.

Pelottavan suuri tavoite


Itselläni kummittelee mielessä suuri tavoite, jota en todellakaan tiedä miten sen saavutan. Tuo tavoite pelottaa minua suunnattomasti. Niin paljon, että välttelen sen miettimistä ja lykkään siihen liittyvien asioiden tekemistä. Kuitenkaan näin toimimalla, en pääse tuosta tavoitteesta eroon. Se palaa mieleeni yhä uudelleen ja uudelleen, vaikka kuin yrittäisin muotoilla jotain muita tavoitteita. Minun vain tulisi rohkeasti tavoitella sitä, vaikken nyt tiedäkään, miten ikinä tulen sen saavuttamaan.

Matka jatkuu ja jatkuu vaan


Toisaalta matkahan on se tärkein, eikä tavoitteen saavuttaminen. Ja toisaalta ihmeet ovat mahdollisia. Siitä hyvänä esimerkkinä Nordic Business Forum, joka vielä viisi vuotta sitten oli alle sadan hengen tapahtuma ja nyt viimeviikkoisen tapahtuman kaikki 5.300 lippua oli myyty loppuun. Kaikki on mahdollista. Ihmeitä tapahtuu. Itseäni inspiroivat kovasti Arnold Schwarzeneggerin ja Tony Fernandesin puheet viime viikolla. Hekin painottivat suurten asioiden unelmoimista.

Kaikki on mahdollista kun vain uskoo itseensä ja uskaltaa!
Mitä menetettävää tässä on? Arnoldkin sen totesi, että pisin matka minkä voit pudota on maaperälle, joten mitä pelättävää muka on. Jos matkalla kaatuu, on vain noustava ylös ja jatkettava matkaa. Epäonnistunut ei ole se, joka kaatuu vaan se joka jää maahan makaamaan kaaduttuaan.

Vaikka PMMP ei olekaan suosikkibändejäni, niin tähän heidän laulunsa sanat sopivat loistavasti:

"Perillä on tuolla edessämme jossain
Mennään, mutta ajetaan hiljempaa
Toivon, ettei matka loppuis ollenkaan
Tämä voi olla
koko elämämme ihanin päivä
Ajetaan hiljempaa
Toivon, että matka jatkuu, jatkuu vaan"


Ensin on vain uskallettava lähteä matkalle.


10.10.2014

Nordic Business Forum - päivä 2 - resepti menestykseen

Pakko se on pikku hiljaa uskoa, kun niin moni menestynyt ihminen sanoo niin.

Resepti menestykseen

  1. Määritä unelmasi / tarkoituksesi / tavoitteesi
    - aseta tähtäin korkealle, rakenna isoja pilvilinnoja, mieti mitä ihan oikeasti haluat saavuttaa
    - visioi unelmasi: näe tulevaisuutesi ja mitä siellä on selkeästi
  2. Ignooraa kaikki lannistajat, EI:n sanojat yms.
  3. Tee kaikkesi unelmasi eteen. Jos kaadut, nouse ylös, ota opiksesi ja yritä uudestaan. Yritän niin monta kertaa, kunnes onnistut. Älä ikinä luovu unelmastasi.
  4. Jaa hyvää myös muille.

Siinä yksinkertainen resepti menestykseen.

Nyt ei muuta kuin toteuttamaan.

Huomenna itsellä tiedossa tavoite workshop, jossa kirkastetaan tavoite, asetetaan tähtäin kohti tavoitetta, ja sitten ei muuta kuin hommiin.


9.10.2014

Nordic Business Forum 2014 - päivä 1

Hyvinhän 5 300 vierasta upposi Helsingin messukeskukseen eikä joutunut missään vaiheessa edes pahemmin jonottamaan. Pahin jono oli pois lähtiessä narikassa.

Pää on pyörällä päivän annista ja kroppa ihan poikki. Päällimmäisenä tällä hetkellä mielessä Arnold Schwarzeneggerin puhe, joka oli päivän viimeinen.

Hänen mielestään vuorokaudessa ehtii tehdä vaikka mitä - myös treenata päivittäin. Onhan vuorokaudessa 24 tuntia, joten kun nukut niistä kuusi, sinulle jää vielä 18 käytettäväksi ihan mihin tahansa.

Ja niille, jotka tulevat sanomaan, että pitää nukkua enemmän kuin kuusi tuntia, Arnold toteaa, että nuku nopeammin (Sleep faster).

Itselle kuusi tuntia unta on ihan minimi, eikä sen pituisilla unilla pärjää pidemmän päälle. Välillä on saatava nukuttua kunnon 7,5 tunnin yöunet. Tuohon pituuteen tähtään myös ensi yönä, jotta huomisessa toisessa seminaaripäivässä jaksaa pysyä koko pitkän päivän skarppina.

Vähän vaan voi tehdä tiukkaa, että miten saan nyt mielen rauhoittumaan ja käytyä nukkumaan, kun Arnold sai aikamoisen inspiraation luotua. Toivottavasti tällä kertaa kroppa vie voiton mielestä ja fyysinen väsymys vie voiton henkisestä aktiivisuudesta.

Hasta la vista, baby


8.10.2014

Ristikuulustelussa seminaarissa

Osallistuin eilen Uskalla Innostua tiimin järjestämään Brian Maynen The Science of Success -seminaariin.

Kolmen tunnin iltaseminaarissa oli yksi lyhyt tauko. Olin kiitänyt seminaarin suoraan töistä ja ottanut evääksi omenan. Tauon tullen kaivoin omenan kassista ja nousin seisomaan paikallani. En ehtinyt ottaa kuin yhden askeleen, kun takanani istunut nainen verbaalisesti hyökkäsi kimppuuni. Alkoi kovemman luokan ristikuulustelu.

Ensimmäinen kysymys taisi olla, että mitä olen pitänyt illan annista siihen saakka. Vastauksen annettuani, seurasi seuraava jatkokysymys, ja seuraava ja seuraava. Hän sai minulta ongittua seminaaritaustani, työkokemukseni valmennusgenressä, koulutukseni ja kaikkien tapahtumien ja koulutusten hinnat, joihin olen osallistunut.

Lopulta puhalsin hengästyneenä pelin poikki ja kysyin mistä syystä kaikki tämä ristikuulustelu. Tämän jälkeen en enää saanutkaan suunvuoroa, mikä oli hyvä, koska ehdin lopulta syödä omenan, josta olin ehtinyt ottaa vain pari haukkaisua ennen kuulusteluun joutumista.

Nainen kertoi oman työtaustansa, miksi oli siellä (erehdyksestä), missä oli kuullut puhujaa aiemmin, ja lopuksi mitä kaikkea hän kritisoi juuri tämän puhujan puheessa, työssä ja koko urassa.

Äimistyneenä kuuntelin pitkää purkausta. Onneksi tauko loppui lopulta ja yleisö hiljennettiin.

Pakko kyllä myöntää, että hänellä oli hyviä pointteja, vaikken kaikesta samaa mieltä ollutkaan.

Se on kyllä todettava, että tämä "keskustelutyyli" oli aika uuvuttava. Ei se tuntunut oikealta vuorovaikutukselta. Ensin tuntui siltä kuin olisin ollut poliisikuulustelussa ja sitten kuin olisin joutunut kuuntelemaan tyytymättömään asiakkaan palautetta tapahtumasta. Toki, hän ei tapahtumaa arvostellut vaan keskittyi puhujan arvostelemiseen. Ja rivien välissä hän onnistui myös arvostelemaan yleisön, joka Brian Maynen tapahtumiin osallistuu ja hänestä pitää.

Seminaarin päätyttyä nainen ei enää istunut takanani, joten ilmeisesti hän ei ollut jaksanut seurata ohjelmaa loppuun saakka, niin kuin oli tauon aikana arvellut.

Voin vain kiittää häntä uuden näkökulman tuomisesta ja ajatusten herättämisestä. Jäin nimittäin vielä seminaarin jälkeenkin pohtimaan hänen sanomisiaan ja kommenttejaan.

Mutta se on fakta, ettei kaikki ole kaikille, eikä niin ole tarkoituskaan. Ehkä hän seuraavalla kerralla muistaa, kuka Brian Mayne on, ja on sitten tulematta kolmannen kerran kuuntelemaan kyseistä herraa.

Minä vuorostani kiitän Uskalla Innostua tiimiä tästäkin mahdollisuudesta itsensä kehittämiseen. Osa illan aikana saaduista oivalluksista on jo pistetty käytäntöön.