25.4.2013

Arvojen mukainen työ

Kun kerran on makuun päässyt, niin se vain helpottuu kerta kerralta. Viikko sitten torstaina tein uuden henkilökohtaisen ennätyksen. Irtisanouduin puolen tunnin työskentelyn jälkeen. Aikaisempi ennätys oli sentään muutama tunti. Tämä oli eka kerta kun en ollut ensimmäistä työvuoroa loppuun saakka.

Arvoristiriita


Nykyään arvoristiriidat estävät toimintani. Jos työ sotii arvojani vastaan en pysty sitä tekemään. Tai siis pystyn, mutta en halua. En halua huijata, valehdella, vääristellä, en edes kertoa pieniä valkoisia valheita.

En halua tehdä asioita, jotka eivät edistä ihmisen hyvinvointia. En halua suoraan olla tekemisessä turhuuden tyrkyttämisessä ihmisille. Olen siinä suhteessa huono myyjä, etten halua myydä tuotetta johon en usko sataprosenttisesti. En myöskään halua tyrkyttää. Voin kyseenalaistaa ihmisen valinnan, mutta en halua tyrkyttää. Jokainen tekee omat päätöksensä tässä elämässä.

Arvojen mukainen työ ja toiminta


Voi miettiä miksi ylipäätään jouduin arvojeni vastaiseen työhön. Koen, että minulle annettiin virheellistä tietoa työtehtävästä. Ei kerrottu koko totuutta, tai kaunisteltiin. Esimieheni antoi minun ymmärtää, ettei hän tiennyt kyseisestä asiasta, mikä tarkoittaisi sitä, ettei hän tiedä mitä hänen alaisensa tekevät.

Ongelmaksi muotoutui myös se, etten uskonut suoriutuvani työtehtävästä. Minulle asetettiin sekä tulostavoite että aikarajoite. Kun laskeskelin, kuinka paljon minulla olisi aikaa yhtä työsuoritetta kohden annetussa ajassa, totesin tehtävän mahdottomaksi. Enkä ollut huomioinut laskelmassa edes sitä, että jokainen työsuorite ei välttämättä onnistu, tai että niitä ei voi tehdä kuin liukuhihnalta. Koin mahdottomaksi suoriutua työtehtävästäni, joten menetin motivaationi. Miksi aloittaisin edes työn, josta en voisi suoriutua kunnialla loppuun. Näin ainakin uskoin, joten siksi luovutin. Päätin lopettaa.

Ehkä joku pystyy siihen, mutta kaipaisin näyttöä, että miten. Esimieheni ei ymmärtänyt kun koitin selittää syytä irtisanoutumiseeni. Hän siirsi syyn ammattitaidottomuuteeni. Epäili etten koskaan ole ollut asiakaspalvelutyössä, etten osaa kommunikoida ihmisten kanssa.

Asiakaspalvelutyöstä minulla oli tuossa vaiheessa jo vuosien kokemus, mutta annoin asian olla. Kiitin mahdollisuudesta, ja jatkoin elämääni.


Vannomatta paras - elämä voi muuttua

En ainakaan ikinä muuta maalle jonnekin keskelle ei mitään, jonnekin missä ei ole edes katulamppuja. En myöskään koskaan muuta Helsinkiin jonnekin betoniviidakkoon missä ei ole lainkaan luontoa ja omaa rauhaa. Omakotitalossa en myöskään halua asua. Sehän on pelottavaa olla ihan yksin, ilman seinänaapureita.

En myöskään koskaan hanki lemmikkieläimiä, en varsinkaan koiraa, jota täytyy käyttää ulkona monta kertaa päivässä päivittäin, ja josta lähtee karvoja. Ei.

Avioeroakaan ei voi edes harkita. Sehän kertoisi epäonnistumisesta. Kun on kerran valintansa tehnyt, siinä on pysyttävä. Eikä sillä ole mitään merkitystä oletko onnellinen vai et. Luovuttaa ei saa, ja erohan olisi luovuttamista. Vai olisiko?

Voisiko sen sittenkin miettiä niin, että pysyminen suhteessa, joka ei ole onnellinen, olisi luovuttamista. Jos pysyt suhteessa, joka ei ole sellainen kuin haluat, luovut vapaaehtoisesti jostain mitä haluat.

Viime syksynä asetin tavoitteen, että haluan onnellisen ja intohimoisen parisuhteen. Vaihtoehtoina oli joko korjata nykyinen suhde täyttämään nämä kriteerit tai sitten luopua vanhasta ja hankkia uusi suhde. Olemassa olevan suhteen korjaamista yritettiin, mutta epäonnistuttiin. Ei yritetty kunnolla. Ei tehty asioita, joista puhuttiin, ja joiden uskottiin auttavan. Ei toimittu. Enää on turha miettiä miksi. Ehkä emme vain enää uskoneet, että meidän olisi mahdollista saada yhdessä onnellinen ja intohimoinen suhde. Ja kun usko loppuu, loppuu toimintakin.

Uuden alku


Sain mahdollisuuden päästä maalle omakotitaloon eläinten keskelle pariksi viikoksi. Epäröin hetken, mutta sitten päätin tarttua tilaisuuteen. Minua houkutteli mahdollisuus päästä yksin miettimään rauhassa tilannetta sekä parisuhteessani että elämässäni.

Lähtöä edeltävänä yönä en saanut nukuttua ja oksensin koko yön. Aamun valjettua vatsa oli tyhjä, olo oli kamala ja heikotti. En pystynyt syömään. Lähdin matkaan, koska oli pakko.

Päivän olin kuin horroksessa ja lopulta iltapäivällä nukahdin uupumuksesta. Se oli uuden elämäni alku. En vain siinä vaiheessa sitä vielä tiennyt.

Uudet unelmat


Innostuin maalla asumisesta, ihastuin oman talon rauhaan, hullaannuin eläimistä ja niiden hoitamisesta. Rakastuin mieheen.

Siitä alkoi muutosten sarja, joka johti lopulta siihen, että asun nyt Helsingissä. Uusi mies on rinnalla - sain haluamani onnellisen ja intohimoisen parisuhteen. Samassa taloudessa asuu myös koira. Ja en enää osaisi kuvitella elämää ilman tuota koiraa. Hän on päivieni ilo ja pelastaa huononkin hetken.

Unelmissa siintää omakotitalo maaseudun rauhassa. Niin ne unelmat muuttuvat, kun vain antaa uusille asioille mahdollisuuden. Kokeilee jotain uutta. Rohkeasti. Et voi tietää tykkäätkö ennen kuin olet kokeillut ja kokenut.

Vaikka joka nurkka ja paikka on täynnä koiran karvoja, niin ei se haittaa. Ne ovat vain merkki siitä, että perheessä on yksi karvaisempi perheen jäsen :-) Tai siitä, että olisi korkea aika siivota ;-)