7.2.2013

Miksi kirjoitan blogia

Rakastan kirjoittamista. Se on yksi niitä asioita maailmassa, joita oikeasti rakastan tehdä. Sanoilla voi tehdä niin paljon. Sanoilla voi leikkiä. Rivien väleihin voi piilottaa viestejä ja tunteita. Tunteiden herättäminen ja tunnelman luominen sanoilla kiehtoo.

Sanoilla voi saada myös paljon vahinkoa aikaan. Kirjallinen viestintä ei ole helppoa, koska ilmeet, eleet ja äänenpainot eivät ole apuna. Lukijalle jää paljon tulkinnanvaraa. Se miten lauseen lukee, missä mielentilassa, millä äänellä ja äänenpainolla voi muuttaa lauseen sanoman täysin. Onneksi nykypäivänä meillä on esimerkiksi hymiöt apuna. Niillä voi merkitä millä mielellä asia tulisi ottaa vastaan ja millä mielellä se on kirjoitettu.

Blogi tarjoaa vertaistukea


Kirjoittaminen on myös hyvä tapa selkeyttää omia ajatuksia. Kirjoittamalla paljastuu mitä siellä pään sisällä oikein tapahtuu ja liikkuu. Miksi en sitten kirjoita vain päiväkirjaa? Eikö se ajaisi saman asian? Miksi haluan julkistaa ajatukseni?

Haluan tarjota vertaistukea. Vaikka minulle on sanottu, että kukaan ei oikeasti voi olla yhtä sekoboltsi kuin minä, niin uskon, että muissa ihmisissä on ainakin rippeitä samanlaisesta hulluudesta. Varmasti joku on ajatellut vastaavanlaisia ajatuksia kuin minä, kärsinyt vastaavanlaisista ongelmista, tuntenut vastaavanlaisia tunteita. Tai sitten tarjoan vertaistuen sillä tasolla, että lukija voi ajatella, että onneksi minulla ei asiat ei ole noin huonosti. Tai, että hänkin on selvinnyt, niin kyllä minäkin selviän.

Ihminen kaipaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, vertaistukea ja apua. Jos minulla on ongelma, niin googletan. Oli se sitten tekninen ongelma, ruoanlaittoon tai terveyteen liittyvä tai mihin tahansa. Netin ihmeellisestä maailmasta löytyy vastaus yleensä asiaan kuin asiaan. Ja jos ei muuta, niin vertaistukea lukemattomilta keskustelupalstoilta, ja blogeista.

Kirjoittaminen avaa silmäni


Usein kun kirjoitan jotain blogiini, niin pian joku avaa silmäni näkemään laajemmalle. 

Vuodenvaihteessa kotimääritelmäni meni uusiksi. Ensin kirjoitin, että "koti on siellä missä on sänky, jonka tyynyyn voi painaa väsyneen päänsä illalla ja jonka lämpimän peiton alle voi käpertyä." Pian jouduin toteamaan, että "koti on siellä missä minäkin olen. Piste. Ei vaatimuksia nukkumisolosuhteiden suhteen."

Viimeksi kirjoitin, että "kukaan ei tule sinua kotoa hakemaan - ei töihin eikä parisuhteeseen." Sitten tapasin miehen, joka elää juuri näin. Hänen ei tarvitse poistua kotoaan vaan elämä tuo hänelle kaiken mitä hän tarvitsee - myös sen parisuhteen. Hänen elämänsä on niin helppoa, että kaikki eivät sitä pysty hyväksymään. Joitakin se ärsyttää, kun joku niin sanotusti pääsee elämässä helpommalla.

Itse uskon kiertokulkuun. Jos joku pääsee tässä elämässä helpommalla, niin hän on todennäköisesti edellisessä elämässä tehnyt jotain ansaitakseen nyt helpomman elämän. Sekin vaikuttaa miten asioihin suhtautuu. Toisen mielestä elämää suurempi ongelma on toisen mielestä vain pieni mutka matkassa.

Tunnekuohusta eroon kirjoittamalla


Tämäkin teksti syntyi nyt, koska halusin päästä eroon tunnekuohusta. Minun piti alunperin kirjoittaa aivan toisesta aiheesta, mutta sormeni lähtivät näpyttelemään jotain aivan muuta ja lopulta syntyi tämä teksti. Ihmismieli on todella kiehtova.

Ajatuksille tulee antaa aikaa ja tilaa tulla. Itse ainakin saan parhaat ideat, kun en painosta enkä vaadi. Olen rauhassa, rentoudun ja annan ajatusten virrata vapaasti. Flow-tilaksi sitä varmasti voisi myös kutsua. Flow-tilassa syntyvät myös parhaat tekstit. Pakottamalla ei synny minusta mitään hyvää. Sopivan rennolla otteella ja asenteella syntyvät parhaat tekstit ja ideat, ja elämäkin sujuu parhaiten.

Elämää ei tule ottaa niin vakavasti. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa :-)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti