31.1.2013

Sä et tiedä miltä musta tuntuu

Haluan jakaa elämäni sielunkumppanin kanssa. Mutta niin kuin tavataan sanoa, kukaan ei tule sinua kotoa hakemaan - ei töihin eikä parisuhteeseen. Etenkin, kun asuu metsän keskellä eikä näe yhtään ihmistä päivän aikana, niin parisuhteen löytyminen on erittäin epätodennäköistä. Näin ollen laitoin profiilin nettideittisivustolle ja annoin siten elämäni miehelle mahdollisuuden löytää minut sitä kautta.

Nettideittaulun ihmeellinen maailma


Profiilini tuotti tulosta eli treffikutsuja. Eräs henkilö teki suuren vaikutuksen kirjoittamallaan viestillä ja olin innokas tapaamaan miehen viestin takaa. Sovittiin treffit, ja hän pyysi kuvaa minusta, jotta hän sitten tunnistaa minut tavatessamme. Annoin hänelle puhelinnumeroni ja kerroin, että sen googlettamalla hän löytää nimeni ja sen googlettamalla kuvia. Jätin hänen päätettäväkseen kuinka paljon hän haluaa minusta tietää ennen ensitapaamista.

Kiusaus oli kuulemma ollut liian suuri ja kuvien katsomisen lisäksi hän oli lukenut muun muassa  blogitekstejäni.

Se oli kieltämättä hieman outoa ja epämiellyttävää olla treffeillä ventovieraan ihmisen kanssa, joka kuvittelee tuntevansa sut. Minua ei oikein huvittanut kertoa mitään, koska hän tiesi jo niin paljon, tai ainakin oli tietävinään.

Kun kerron irtisanoutuneeni viime syksynä työpaikasta, hän ilmaisee tietävänsä mistä, mutta ei kuitenkaan sano sitä. Minulle tulee taas sellainen olo, ettei hän tiedä, että hän yhdistää asian johonkin toiseen työpaikkaan, toiseen irtisanoutumiseen, sillä mielestäni en ole kirjoittanut tästä irtisanoutumisesta blogiini. Ja tekstejä nyt selattuani en löytänyt kohtaa, jossa olisin kertonut viimeisimmästä irtisanoutumisesta.

Vastaavia kummallisia tilanteita tulee useampia. Hän kyselee asioista, joista on lukenut blogistani sen sijaan, että yrittäisi tutustua minuun. Juttuintoni katoaa ja lopputreffien ajan vain kuuntelen hänen juttujaan ja vastailen kysymyksiin, jotka useimmiten sisältävät ennakko-oletuksen.

Päälläni olevasta paidasta hän päättelee, että olen tunteellinen ihminen. Ok. Hänen päällään olevasta paidasta päättelen, että hänellä on hilseongelma tai ainakin erittäin kuiva päänahka.

Mä tiedän miltä susta tuntuu


Pisteenä iin päälle hän toteaa treffien loppupuolella tietävänsä miltä minusta tuntuu. Siinä kohtaa meni minun kuppini nurin ja totesin, että et voi tietää. Jätkä kuvittelee tuntevansa minut läpikotaisin ja väittää vielä tietävänsä miltä minusta tuntuu. Hän sitten korjasi lausuntoaan, että hän tietää, miltä hänestä tuntuisi siinä tilanteessa. Aivan! Mutta siitä ei voi automaattisesti vetää yhtäläisyysmerkkiä siihen miltä minusta tuntuu.

Älä oleta vaan kysy


Kuvitellaanpa parisuhde, jossa toinen osapuoli kuvittelee aina tietävänsä miltä toisesta tuntuu, koska hän kuvittelee sen miltä hänestä itsestä tuntuisi siinä tilanteessa. Hän ei kysy, vaan olettaa. Onko toimiva parisuhde? Ei minun mielestäni.

Se on mahdollista ja toivottavaa, että parisuhteessa oppii tulkitsemaan toista. Oppii tulkitsemaan toisen eleitä ja ilmeitä. Lisäksi olisi toivottavaa olla niin sanotusti samalla aaltopituudella.

Kommunikointi energiatasolla on myös mahdollista. Tunteesi ja fiiliksesi vaikuttavat energiakenttääsi ja puolisosi voi sitten aistia nämä energiakentän muutokset. Tämä on mahdollista ja tätä on mielestäni parisuhde parhaimmillaan.

Mutta kaikki tämä vaatii harjoittelua, kalibroimista ja herkkää ihmistä. On ensin kalibroitava, mitä mikäkin ilme ja ele tarkoittaa. Ja vaikka kalibroisikin ne, niin ei ne silti välttämättä aina pidä paikkansa.

Eli jos ei liikuta energiatasolla, niin on hyvä kysyä toiselta, miltä tuntuu. Kysymällä osoittaa välittävänsä toisesta. Osoittaa, että on kiinnostunut toisesta ihmisestä, hänen tämän hetkisistä tunteistaan ja ajatuksistaan.

Toivoisin, että jokainen kumppania kaipaava löytäisi sellaisen puolison, jonka kanssa kommunikoida energiatasolla. Emme kaikki vain ole vielä valmiita siihen. Ja niin kauan kun se ei onnistu, tulee kommunikoida sillä tasolla, jolla pystyy, oli se sitten suullista, kirjallista, viittomakieltä, eleitä...

Mutta tärkeintä on, että kommunikoi; kysyy ja on kiinnostunut. Ei saa olettaa. Olettamisella mennään metsään ja pahasti. Itsekin päädyin tänne metsän keskelle asumaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti