7.1.2013

Onnen jakamisen vaikeus

Hämmästykseni on ollut suurta seuratessani ihmisten suhtautumista äkilliseen elämän muutokseeni. Vaikka olen nyt onnellisempi kuin koskaan, niin ihmiset toivottelevat minulle jaksamista kuin olisin sairas tai minulla olisi asiat huonosti.

Minusta kuitenkin muutoksen hyvät puolet kattavat reilusti huonot puolet. Enhän muuten olisi lähtenyt koko muutokseen, jos sen jälkeen en kokisi elämääni parempana kuin ennen. Haluaisin vastaanottaa onnitteluja voivottelun sijaan. Olen löytänyt rakkauden. Minusta se voittaa mennen tullen sen, että joudun luopumaan vanhasta, toimimattomasta parisuhteesta.

Hädässä ystävä tunnetaan


Sanonta sanoo, että hädässä ystävä tunnetaan. Olen nyt todennut, että sama pätee myös onneen. Ihmiset eivät ole halukkaita liittymään onneeni. Haluaisin heidän iloitsevan kanssani löytyneestä rakkaudesta ja onnesta, mutta päinvastoin olen saanut osakseni vihaa ja torjuntaa. Isäni totesi kylmästi, että sillä ei ole merkitystä olenko onnellinen vai en, joten hän ei hyväksy tekoani lähteä onnettomasta suhteesta rakkauden perään.

Päämääränä onnellisuus


Olen asettanut elämäni tavoitteeksi ja päämääräksi olla onnellinen. Olla onnellinen jokainen hetki, joka minulle suodaan. Joten näin ollen olemme isäni kanssa täysin eri linjoilla, jos hänen mielestään onnellisuudella ei ole merkitystä. En enää ihmettele miksi emme tule toimeen, jos olemme näin eri linjoilla siitä asiasta, jonka olen itse valinnut tärkeimmäksi asiaksi tässä elämässä.

Jotenkin ympärilläni olevien ihmisten on vaikea uskoa onneni kestävyyteen. "Kyllä se vielä itkuksi muuttuu." Miksi meidän on niin vaikea uskoa toisen onneen? Miksi meillä on tarve jarrutella toista? Miksi yritämme väkisin vetää pää pilvissä leijuvan alas?

Vaikka tämä onni ei kestäisi loppuelämää, olen silti tyytyväinen. Olen kokenut jotain niin uskomattoman hienoa, niin suuria tunteita, että se on ollut kaiken tämän arvoista. Ja nyt minulla on mahdollisuus tehdä siitä loppuelämän kestävä onni. Jos en olisi alunperinkään lähtenyt kokeilemaan onneani, en olisi antanut itselleni siihen edes mahdollisuutta.

Pyrin elämään tässä hetkessä. Olemaan nyt onnellinen. Tämä hetki on tärkein, koska se on ainoa hetki, jossa elämme koko elämämme. Kun keskityn olemaan onnellinen aina nyt tässä hetkessä, niin takaan onnellisuuteni tulevaisuudessakin. Mutta minun ei tarvitse keskittyä tulevaisuuteen ollakseni tulevaisuudessa onnellinen, vaan ainoastaan tähän hetkeen. Ja tässä hetkessä minun on myös helpointa tehdä itseni onnelliseksi.

Olen onnellinen, nyt.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti