2.12.2012

Syrjähyppy omasta elämästä

Olen tällä hetkellä maalla. Tai kai tätä voi kutsua maaseuduksi. En tiedä. Olen ehkä hieman hämmentynyt ja käsitykseni ja määritelmäni maaseudusta on hämärtynyt tämän viikon aikana.

Olosuhteet


Minulla ei seinänaapureita. Lähin naapuritalo näkyy, mutta tuskin minun heittämä kivi lentäisi niin pitkälle. Ikkunasta näkyy peltoa ja metsää, ja iltaisin pimeää.

Ennen tänne tuloa minua pelotti hiljaisuus ja pimeys. Mutta ihan turhaan. Eihän kaikilla nykyajan mukavuuksilla varustetussa talossa ole koskaan hiljaista. Sähkölaitteet pitävät ihan samalla tavalla ääntä kuin kaupunkiasunnossakin.

Pimeätä ulkona kyllä on, koska ei ole katuvalaistusta. Mutta kun tarkemmin on ulos pimeyteen tuijottanut, on huomannut ettei se pimeys olekaan sellaista pilkkopimeää kuin on kuvitellut. Kyllä siellä hahmottaa asioita. Kyllä ikkunattomassa huoneessa on pimeämpää kuin ulkona öiseen aikaan.

Uusi määritelmä maaseutuelämälle


Kun näet ihmisen, haluat moikata. Oikein odotat, että joku ilmaantuisi yllättäen kylään, vaikka kaupunkiasunnossa et välttämättä käy edes avaamassa ovea vaikka joku soittaa ovikelloa. Haluaisit itse mennä käymään jossain kylässä vain voidaksesi jutella jonkun kanssa.

Kun on satanut lunta, on pakko lähteä kolaamaan, jos haluaa lähteä jonnekin. Kaupungissa voisi valita julkisen kulkuvälineen, jos ei omaa autoa jaksa kaivaa hangesta. Täällä, joko kolaat ja kaivat tai jäät kotiin. Yksinkertaista. Eilen jaksoin kolata ja kaivaa, tänään en. Eilen oli suurempi motivaatio lähteä kuin tänään :-)

Oma rauha


Tulin tänne ottaakseni etäisyyttä omaan arkeeni. Kokeakseni millaista maalla asuminen on. Kuullakseni paremmin mitä sisimpäni yrittää minulle sanoa ja kertoa. Tulin tänne "keskelle-ei-mitään" löytääkseni itseni. Jotkut lähtevät toiselle puolelle maapalloa etsimään itseään. Minä tulin tänne maaseudun rauhaan, pakkaseen ja hankien keskelle. En tiedä riittääkö kaksi viikkoa itsensä löytämiseen, mutta ainakin pääsee alkuun.

Koti on siellä missä minäkin olen


Jos en löydä itseäni, niin ainakin saan mukaani täältä valtavan määrän sisustusvinkkejä. Tietää mitä haluaa ja mitä ei halua, kun lähtee joskus omaa unelmakotiaan etsimään tai rakentamaan. En ollenkaan odottanut, että kun tulen maalle, pääsen nauttimaan luksuksesta, mutta niin kävi. Olen jopa kotiutunut niin hyvin, etten enää omaan kotiin haluisi lähteäkään. Ehkä jään asumaan tänne...

Minulle koti on aina siellä missä minäkin olen. Koti on siellä, missä on sänky, jonka tyynyyn voi painaa väsyneen päänsä illalla ja jonka lämpimän peiton alle voi käpertyä. Siinä on minun kriteerini kodille. Mikä on sinun määritelmäsi kodille?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti