22.12.2012

Elämä kertaheitolla uusiksi

Kirjoitin viime tekstissä oman elämän syrjähypystä. Kävikin niin, että tykkäsin tuosta syrjähypystä niin paljon, etten halunnut enää palata entiseen. Olin löytänyt jotain parempaa - jotain joka tekee minut onnellisemmaksi ja tyytyväisemmäksi.

Olen tilivelvollinen itselleni. Olen itse yksin vastuussa omasta onnellisuudestani. Elämäni päätavoite on olla onnellinen, joten minun on oltava valmis tekemään asioita onnellisuuden eteen. Lisäksi Uskalla Innostua valmentajana minulla on velvollisuus tehdä omasta elämästäni mahdollisimman innostavaa ja onnellista. Miten voisin muuten innostaa sinua tekemään muutoksia, jos en itsekään siihen kykenisi.

Sydämen ääntä seuraten


Ympäristön hämmästys on ollut suurta. Päätöstäni ei täysin ymmärretä vaan se aiheuttaa enemmänkin kummastusta. Puolestani ollaan pahoillaan ja surkutellaan miten nyt pärjään. Ihmiset ympärilläni käyttäytyvät kuin olisi tapahtunut jotain kamalaa. Minun on hieman vaikea suhtautua siihen, koska minun mielestäni on tapahtunut hyvää.

Tämä on minulle askel eteenpäin eikä taaksepäin. Tämä on minulle jättiloikka kohti onnellisuutta. Seuraan sydämeni ääntä. Järjellä tätä nimittäin ei voi selittäää. Tämä vain tuntuu hyvältä. Ja se tuntuu oikealta. Sydän tietää mitä se tahtoo.

Rakastuin


Rakastuin maaseutuelämään. Nautin rauhasta ja hiljaisuudesta luonnon keskellä, elämän kiireettömyydestä ja eläinten vilpittömyydestä. Pääsin hyvin rytmiin eläinten ruokinnassa ja oli ihanaa, kun oli joku josta huolehtia ja joka odotti kotiin. Rakastin olla ulkona tekemässä lumitöitä ja hengittämässä kirpeän raikasta talvi-ilmaa.

Rakastuin mieheen. Menin "keskelle-ei-mitään" löytääkseni itseni. Omalla tavallaan löysinkin itseni. Löysin miehen, joka toi minusta esiin uusia puolia. Tai ei ne mitään uusia puolia ole. Ne on vain sellaisia puolia, joita olen piilotellut vuosia tai joita en ole aikaisemmin ymmärtänyt minuksi. Koen nyt olevani enemmän oma itseni. Löysin itseni sieltä keskeltä-ei-mitään.

Koti on siellä missä minäkin olen


Kodin määritelmä meni myös uusiksi. Jouduin yksinkertaistamaan sitä. Viimeksi kirjoitin, että "koti on siellä missä on sänky, jonka tyynyyn voi painaa väsyneen päänsä illalla ja jonka lämpimän peiton alle voi käpertyä." Tällä hetkellä kotini on uuden miesystäväni kaverin kodissa. Nukun nurkassa patjalla makuupussissa - ja olen onnellinen. Joten koti on siellä missä minäkin olen. Piste. Ei vaatimuksia nukkumisolosuhteiden suhteen. Kun on oma rakas vieressä, sitä nukkuu missä vain.

Seuraava askel


Olen onnellinen. Toivottavasti sinäkin. Mitä sinä voisit tehdä ollaksesi vielä onnellisempi? Minulla seuraava askel on hankkia meille yhteinen koti. Vaikka kaverin nurkissa olisi kuinka mukavaa, niin oma koti on kuitenkin oma koti. Joskus sitä nimittäin kaipaa omaa rauhaa. Vaikka onhan tällaisessa "kommuuniasumisessakin" puolensa. Ennen kuvittelin, etten pystyisi siihen, mutta aika paljoon ihminen on valmis rakkauden tähden.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti