22.12.2012

Elämä kertaheitolla uusiksi

Kirjoitin viime tekstissä oman elämän syrjähypystä. Kävikin niin, että tykkäsin tuosta syrjähypystä niin paljon, etten halunnut enää palata entiseen. Olin löytänyt jotain parempaa - jotain joka tekee minut onnellisemmaksi ja tyytyväisemmäksi.

Olen tilivelvollinen itselleni. Olen itse yksin vastuussa omasta onnellisuudestani. Elämäni päätavoite on olla onnellinen, joten minun on oltava valmis tekemään asioita onnellisuuden eteen. Lisäksi Uskalla Innostua valmentajana minulla on velvollisuus tehdä omasta elämästäni mahdollisimman innostavaa ja onnellista. Miten voisin muuten innostaa sinua tekemään muutoksia, jos en itsekään siihen kykenisi.

Sydämen ääntä seuraten


Ympäristön hämmästys on ollut suurta. Päätöstäni ei täysin ymmärretä vaan se aiheuttaa enemmänkin kummastusta. Puolestani ollaan pahoillaan ja surkutellaan miten nyt pärjään. Ihmiset ympärilläni käyttäytyvät kuin olisi tapahtunut jotain kamalaa. Minun on hieman vaikea suhtautua siihen, koska minun mielestäni on tapahtunut hyvää.

Tämä on minulle askel eteenpäin eikä taaksepäin. Tämä on minulle jättiloikka kohti onnellisuutta. Seuraan sydämeni ääntä. Järjellä tätä nimittäin ei voi selittäää. Tämä vain tuntuu hyvältä. Ja se tuntuu oikealta. Sydän tietää mitä se tahtoo.

Rakastuin


Rakastuin maaseutuelämään. Nautin rauhasta ja hiljaisuudesta luonnon keskellä, elämän kiireettömyydestä ja eläinten vilpittömyydestä. Pääsin hyvin rytmiin eläinten ruokinnassa ja oli ihanaa, kun oli joku josta huolehtia ja joka odotti kotiin. Rakastin olla ulkona tekemässä lumitöitä ja hengittämässä kirpeän raikasta talvi-ilmaa.

Rakastuin mieheen. Menin "keskelle-ei-mitään" löytääkseni itseni. Omalla tavallaan löysinkin itseni. Löysin miehen, joka toi minusta esiin uusia puolia. Tai ei ne mitään uusia puolia ole. Ne on vain sellaisia puolia, joita olen piilotellut vuosia tai joita en ole aikaisemmin ymmärtänyt minuksi. Koen nyt olevani enemmän oma itseni. Löysin itseni sieltä keskeltä-ei-mitään.

Koti on siellä missä minäkin olen


Kodin määritelmä meni myös uusiksi. Jouduin yksinkertaistamaan sitä. Viimeksi kirjoitin, että "koti on siellä missä on sänky, jonka tyynyyn voi painaa väsyneen päänsä illalla ja jonka lämpimän peiton alle voi käpertyä." Tällä hetkellä kotini on uuden miesystäväni kaverin kodissa. Nukun nurkassa patjalla makuupussissa - ja olen onnellinen. Joten koti on siellä missä minäkin olen. Piste. Ei vaatimuksia nukkumisolosuhteiden suhteen. Kun on oma rakas vieressä, sitä nukkuu missä vain.

Seuraava askel


Olen onnellinen. Toivottavasti sinäkin. Mitä sinä voisit tehdä ollaksesi vielä onnellisempi? Minulla seuraava askel on hankkia meille yhteinen koti. Vaikka kaverin nurkissa olisi kuinka mukavaa, niin oma koti on kuitenkin oma koti. Joskus sitä nimittäin kaipaa omaa rauhaa. Vaikka onhan tällaisessa "kommuuniasumisessakin" puolensa. Ennen kuvittelin, etten pystyisi siihen, mutta aika paljoon ihminen on valmis rakkauden tähden.


2.12.2012

Syrjähyppy omasta elämästä

Olen tällä hetkellä maalla. Tai kai tätä voi kutsua maaseuduksi. En tiedä. Olen ehkä hieman hämmentynyt ja käsitykseni ja määritelmäni maaseudusta on hämärtynyt tämän viikon aikana.

Olosuhteet


Minulla ei seinänaapureita. Lähin naapuritalo näkyy, mutta tuskin minun heittämä kivi lentäisi niin pitkälle. Ikkunasta näkyy peltoa ja metsää, ja iltaisin pimeää.

Ennen tänne tuloa minua pelotti hiljaisuus ja pimeys. Mutta ihan turhaan. Eihän kaikilla nykyajan mukavuuksilla varustetussa talossa ole koskaan hiljaista. Sähkölaitteet pitävät ihan samalla tavalla ääntä kuin kaupunkiasunnossakin.

Pimeätä ulkona kyllä on, koska ei ole katuvalaistusta. Mutta kun tarkemmin on ulos pimeyteen tuijottanut, on huomannut ettei se pimeys olekaan sellaista pilkkopimeää kuin on kuvitellut. Kyllä siellä hahmottaa asioita. Kyllä ikkunattomassa huoneessa on pimeämpää kuin ulkona öiseen aikaan.

Uusi määritelmä maaseutuelämälle


Kun näet ihmisen, haluat moikata. Oikein odotat, että joku ilmaantuisi yllättäen kylään, vaikka kaupunkiasunnossa et välttämättä käy edes avaamassa ovea vaikka joku soittaa ovikelloa. Haluaisit itse mennä käymään jossain kylässä vain voidaksesi jutella jonkun kanssa.

Kun on satanut lunta, on pakko lähteä kolaamaan, jos haluaa lähteä jonnekin. Kaupungissa voisi valita julkisen kulkuvälineen, jos ei omaa autoa jaksa kaivaa hangesta. Täällä, joko kolaat ja kaivat tai jäät kotiin. Yksinkertaista. Eilen jaksoin kolata ja kaivaa, tänään en. Eilen oli suurempi motivaatio lähteä kuin tänään :-)

Oma rauha


Tulin tänne ottaakseni etäisyyttä omaan arkeeni. Kokeakseni millaista maalla asuminen on. Kuullakseni paremmin mitä sisimpäni yrittää minulle sanoa ja kertoa. Tulin tänne "keskelle-ei-mitään" löytääkseni itseni. Jotkut lähtevät toiselle puolelle maapalloa etsimään itseään. Minä tulin tänne maaseudun rauhaan, pakkaseen ja hankien keskelle. En tiedä riittääkö kaksi viikkoa itsensä löytämiseen, mutta ainakin pääsee alkuun.

Koti on siellä missä minäkin olen


Jos en löydä itseäni, niin ainakin saan mukaani täältä valtavan määrän sisustusvinkkejä. Tietää mitä haluaa ja mitä ei halua, kun lähtee joskus omaa unelmakotiaan etsimään tai rakentamaan. En ollenkaan odottanut, että kun tulen maalle, pääsen nauttimaan luksuksesta, mutta niin kävi. Olen jopa kotiutunut niin hyvin, etten enää omaan kotiin haluisi lähteäkään. Ehkä jään asumaan tänne...

Minulle koti on aina siellä missä minäkin olen. Koti on siellä, missä on sänky, jonka tyynyyn voi painaa väsyneen päänsä illalla ja jonka lämpimän peiton alle voi käpertyä. Siinä on minun kriteerini kodille. Mikä on sinun määritelmäsi kodille?