12.11.2012

Uskalla Innostua valmentajana

Viime lauantaina oli se päivä, kun unelmani Uskalla Innostua tapahtumassa valmentamisesta toteutui. Pääsin vetämään yhden osuuden Saa mitä haluat -valmennuspäivästä.




En muista tarkalleen, koska tämä unelma syntyi, mutta ehdottomasti jatkossa muistan, koska se toteutui :-) Alle kaksi vuotta synnystä kuitenkin on, koska siitä on alle kaksi vuotta kun olin itse ensimmäisen kerran Saa mitä haluat -valmennuksessa.

Jännittikö?


Monet kysyivät minulta tuon päivän aikana osuuteni jälkeen, että jännittikö? Ei jännittänyt. Ei ainakaan sillä tavalla kuin minä jännityksen koen. Tai ehkä sitä olotilaa voisi kuvailla sanoilla positiivinen, innostunut, odottava jännitys. Ei sellainen kauhusta kankeana, jäätymisjännitys, ettei saa sanaa suustaan tai pysty ajattelemaan selkeästi.



Miltä tuntui?


Lisäksi kysyttiin, miltä se tuntui. Ei se tuntunut mitenkään ihmeelliseltä. Se oli vain tosi kivaa ja tuntui luonnolliselta. Se tuntui hienolta olla siellä yleisön edessä. Olin innoissani. Ja olin ylpeä. Minusta kaikki meni loistavasti ottaen huomioon, että kyseessä oli ensimmäinen kertani.

Toki minulla on vielä paljon opittavaa esiintyjänä ja valmentajana. Mutta hei, se oli ensimmäinen kertani! Kai muutama moka on sallittu? Pääasia on, että selvisin hengissä, joten minulla on mahdollisuus kasvaa ja kehittyä.




Yleisön palaute


Sillä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, miltä minusta tuntui, jos yleisö ei tykkää, koska heitä vartenhan tapahtumia järjestetään. Pakko myöntää, että palautteiden lukeminen tuntuu pahalta, kun niissä ei ole pelkästään positiivisia juttuja. Olen huono ottamaan palautetta vastaan. Rakentava palaute on toki aina paikallaan, mutta silti se tuntuu pahalta. Pieni perfektionisti sisälläni nostaa päätään ja alkaa mollaamaan minua.

Mutta tehty mikä tehty. Sanottu mikä sanottu. Kokemuksesta ja palautteesta on otettava opiksi ja kehityttävä seuraavaa kertaa varten. Ja perfektionistin suu on teipattu kiinni.




Uusi mahdollisuus


Kyllä minusta kuitenkin sen verran tykättiin, että saan vielä uuden mahdollisuuden. Ja toivottavasti vielä monen monta mahdollisuutta sen jälkeen, sillä tätä minä haluan tehdä. Tästä minä nautin.

Olo on ollut aivan uskomattoman hieno lauantain jälkeen. Olen onnellinen. Olen saavuttanut suuren unelmani ja päässyt vihdoin tekemään sitä mitä minä rakastan tehdä.

Ja lauantaina saamani kokemuksen tuoman rohkeuden avulla, olen taas kurkottanut hieman korkeammalle tähtiin ja uskaltanut tänään tehdä asioita, joita en olisi aiemmin uskaltanut. Mukavuusalueeni on taas laajentunut, joten pääsen jälleen kurkottamaan hieman pidemmälle :-)

Suunnitelma B


Tänään minulla myös syntyi uusi unelma ja sain varasuunnitelman. Jos ura valmentajana ei aukea, niin voisin harkita stand up koomikon uraa. Se voisi olla hauskaa :-)

Henkilökohtaisessa valmentamisessa rakastan sitä kun saan ihmisen hymyilemään. Sitä hetkeä, kun valmennettavalla syttyy lamppu ja ahaa-elämys hymy leviää kasvoille.

Mutta rakastan myös sitä, kun saan ihmisen nauramaan. Ja rakastan ihmisiä, jotka saavat minut nauramaan. Tie tämän tytön sydämeen käy naurun kautta ;-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti