5.10.2012

Vihdoin aihetta ylpeyteen

Maanantaina koin itselleni uuden tunteen. Olin ylpeä omasta saavutuksestani suoritettuani BioSignature-kurssin. Pitelin kädessäni kurssitodistusta, ja silloin tuo tunne valtasi minut. Edelleen kun otan todistuksen käteeni, se tunne valtaa minut. Leveä hymy leviää kasvoilleni ja tulee halu vuodattaa muutama onnen kyynel :-)

Olin suoraan sanottuna yllättynyt tästä tunteesta. En ole aiemmin tuntenut sitä. Peruskoulun päättötodistus ei merkinnyt mitään. Lukion päättötodistus ei merkinnyt mitään. Ylioppilastodistus oli pettymys. Tulokset olivat toki hyvät, mutta eivät täyttäneet minun odotuksiani, joten en osannut iloita.

Kuusi vuotta myöhemmin pidin kädessäni korkeakoulututkintotodistusta. Edelleenkään ei tuntunut missään. Suurempi ilon aihe oli ollut opinnäytetyön valmistuminen ja sen kädessä pitäminen kansitettuna. Se oli ensimmäinen julkaistu "kirjani". Toivon, että lisää seuraa tulevaisuudessa ;-)

Ikioman unelman saavuttaminen 


Mikä tässä uusimmassa todistuksessa sitten oli niin erilaista ja erikoista, että koin vihdoin aihetta ylpeyteen? Varmaankin se, että tämä oli jotain, jonka olin ihan itse keksinyt. Se oli minun ideani. Minä tein itsenäisesti päätöksen lähdöstä, ilmoittauduin, hankin tarvittavat rahalliset resurssit ja materiaalit, varasin hotellin ja matkat - ja tietenkin lopulta matkustin, osallistuin kurssille ja pääsin läpi :-) Tässä se kuulostaa helpolta, mutta tuo toimintaketju vaati minulta uskomattoman monen vanhan ajatusmallin muuttamista ja pelon voittamista, mutta minä tein sen 'just do it!' -asenteella ja siksi minulla on aihetta ylpeyteen.

Paluu juurille


Nyt minusta tuntuu siltä, että olen löytänyt sen mitä minun kuuluukin tehdä. Mitä sisimmässäni olen aina tiennyt, että haluan tehdä. Haaveilin lukioikäisenä ravitsemustieteiden opiskelusta, mutta en lähtenyt kokeilemaan onneani pääsykokeisiin, koska en ollut lukenut pitkää fysiikkaa ja kemiaa, ja käsitin, että ilman niitä minun on turha edes yrittää.

Minusta tuntui, että olin pilannut tulevaisuuteni lukiossa tekemilläni ainevalinnoilla, mikä tietenkin harmitti aikanaan vietävästi. Harmittaa osittain vieläkin, että opintojenohjaus on niin huonolla tolalla, ettei nuoria opiskelijoita osata auttaa valitsemaan tulevaisuuden kannalta hyviä aineita. Valitsin vain ne, mitkä tuntuivat kivoilta ja helpoilta, enkä ajatellut tulevaisuuttani, koska minulla ei ollut pienintäkään hajua, mitä haluaisin tehdä isona. Tai no, oli minulla yksi haju, mutta sanotaanpa vaikka näin, että lukion äidinkielen opettaja murskasi tuon unelman tehokkaasti. Onneksi hän ei tappanut sitä kokonaan, vaan olen viime vuosina onnistunut tekohengittämään tuota unelmaa ja päivittänyt sen nykytilanteeseen sopivaan muotoon :-)

Valinnan vapaus - aina


Nyt olen onneksi oppinut, että minulla on edelleen mahdollisuus ja vapaus valita mitä haluan tehdä. Tieni tähän päivään olisi todennäköisesti ollut todella erilainen, mikäli olisin hakenut ja päässyt opiskelemaan ravitsemustieteitä Kuopioon. En aikoinaan valinnut tuota tietä, mutta nyt muutaman mutkan kautta päädyin toista tietä ravitsemusalalle ja olen nyt onnellinen opiskellessani Health Coachiksi. Ja todennäköisesti minulla ei olisi nyt niitä kaikkia kokemuksia, joita olen tämän tien kuljettuani saanut. En voi olla muuta kuin kiitollinen tekemistäni valinnoista, jotka ovat minut tähän pisteeseen saattaneet. Erityisen kiitollinen olen tästä viimeisimmästä.

Se onnellisuus ja syvä rauha, joka kumpuaa sisältä, kun tuntee olevansa oikealla tiellä, tekevänsä oikeita asioita... Sitä on vaikea kuvailla. Se vain tuntuu mielettömän hyvältä. Toivottavasti sinäkin olet kokenut sen - tai ainakin olet nyt matkalla kohti sitä.


3 kommenttia:

  1. Voi, tässä on valtavan paljon tuttua. Minulle tuo melkein kyyneliin pakahduttava hetki oli, kun keväällä uuden suunnan valittuani pääsin haluamiini koulutuksiin.

    Ja aivan juuri kirjoitin itsekin siitä, kuinka olen löytänyt sen, mitä minun kuuluukin tehdä. Olen aina tiennyt, millaisia asioita haluan tehdä, mutta kanava sille kaikelle oli tähän asti hukassa.

    Onni ja kiitollisuus ovat päällimmäiset tunteeni. Tämä on on vaan niin ihanaa! Olipa mukavaa löytää näin samankaltainen kokemus!

    VastaaPoista
  2. Moi Sandy

    Todella hienoa kuulla, että olet löytänyt oman tiesi. Onnea ja menestystä valitsemallesi uralle!

    Uskon, että tiemme kohtaavat jossain vaiheessa, niin pääsemme jakamaan kokemuksiamme ihan kasvotusten :-)

    VastaaPoista
  3. Kiitos! Näin uskon minäkin. :)

    VastaaPoista