21.5.2012

Yrittäjyyden unelma

Olen lapsesta saakka halunnut yrittäjäksi, mutta en tiennyt minkä yrityksen haluan perustaa. Tiesin vain haluavani yrittäjäksi.

Kotona lempileikkejäni olivat ruokakauppa ja postitoimisto, minä tietenkin tiskin ja kassan takan. Mummolassa olin rakentanut isoon Fazerin konvehtirasiaan oman lipunmyyntitoimiston. Se leikki oli tosi kiva. Etenkin kun mummi oli KOPissa töissä ja pappa Volvolla, niin saatavilla oli kaikkea kivaa paperikrääsää ja toimistorekvisiitta. (Siinäkin ajattelemisen aihetta, että lapselle on parhaiten kaikista leluista jäänyt mieleen tyhjä konvehtirasia...)

Tietenkin leikkeihin kuului rahaliikenne ja kuittien kirjoittaminen. Kun opin kirjoittamaan syntyi vanhanmallisella kirjoituskoneella sopimustekstejä ja kauppakirjoja. Tietokoneen myötä näiden dokumenttien teko oli vielä helpompaa, ja lisäksi pysty tulostaa ja kopioida. Silloin sitä tunsi itsensä jo aika ammattilaiseksi.

Ala-asteella n. 10-vuotiaana tein ensimmäisen kerran bisnestä oikealla rahalla. Myin luokkakavereille itsevirkattuja penaaleja. Niistä tuli iso hitti meidän luokalla ja kaikki halusi sellaisen. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt hieman panostaa markkinointiin, niin olisi ehkä saanut laajennettua liiketoiminnan vielä rinnakkaisluokkiin ja ehkä muillekin luokka-asteille. Mutta ehkä väsyin sarjatuotantotyöhön ja innostus lopahti sen takia :-) Ja muoti on vaihtuvaa, joten olisi varmasti myös pitänyt tuotekehitykseen panostaa hieman resursseja.

Teini-iässä yrittäjyysajatus jäi taka-alalle, kun vastakkainen sukupuoli oli suurimpana kiinnostuksen kohteena. Lukioaikana alkoi taas yritysideat pyöriä päässä. Vuonna 2005 löysin veganismin, joten halusin perustaa vegaanisen kaupan. Veganismiin perustuvaa liiketoimintaa ovat onneksi monet perustaneetkin nyt 2000-luvulla, joten sillä saralla on jo todella hyvin tarjontaa verrattuna kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen.

En tarkalleen muista koska virisi ajatus omasta valmennusyrityksestä. Se oli varmaan joskus 2010-2011 vaihteessa. Työskentelin silloin liikkeenjohdon konsultin ja työnohjaajan sihteerinä. Tuo yritysidea on nyt sellainen, jonka oikeasti haluan toteuttaa.

Haluan auttaa ihmisiä päästämään irti menneisyyden painolasteista, nauttimaan tästä hetkestä ja astelemaan itsevarmana ja luottavaisena kohti parempaa huomista. Vielä on muutamia esteitä matkan varrella ja matkaa kuljettavana, mutta tiedän saavuttavani unelmani jonain päivänä, kun vain sinnikkäästi jatkan matkaa eteenpäin.

Uudeksi lempilausahdukseni on muodostumassa: "Se mikä ei tapa, se vahvistaa." Olen kohta ihan helvetin vahva, niin fyysisesti kuin henkisestikin.


4 kommenttia:

  1. Anna palaa vaan!

    - Olli S.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Olli S. :-)

    Annetaan palaa!

    VastaaPoista
  3. Oi ei, minunkin lempileikkejäni olivat erilaiset toimistoleikit, joissa sai kirjoittaa erilaisia kuitteja ja lomakkeita! Isäni (yrittäjä) toi meille pankista erilaisia lomakkeita leikkeihin.

    Pyöritin pitkään myös kuvitteellsita hevostallia, jolle isäni teetti oikean leimasimen. Rakastin suunnittelua ja paperitöitä, joita itselleni kehitin.

    Nyt olen lähempänä neljääkymmentä, eivätkä nämä leikit ole muuttuneet paljoakaan. Pankit ja hevoset vain vaihtuneet joksikin muuksi. Kaikki muu on edelleen yhtä ihanaa. Yrittäjyyden unelmasta tuli totta kuukausi sitten, toistamiseen - ja nyt sillä oikealla alalla.

    VastaaPoista
  4. Ihanaa Sandy, kun jaoit tämän lapsuuden muistosi kanssamme. Kuulostavat erittäin mukavilta leikeiltä :-)

    Onnea ja menestystä tuoreelle yrittäjälle!

    VastaaPoista