19.9.2011

Zumba

Kirjoitin vajaa kaksi vuotta sitten silloisessa blogissa, että tuli käytyä elämäni ensimmäisellä ja todennäköisesti myös viimeiselle Zumba-tunnilla. No saatiin tästäkin hyvä esimerkki, ettei ikinä kannata sanoa ei ikinä.

Heinäkuun lopussa kun lempiohjaajani oli lomalla ja sen myötä lempituntini olivat peruttu, olin epätoivoinen ja päätin kokeilla sitä mitä oli tarjolla - Zumbaa.

Alkuasetelma ei ollut lupaava. Olin kokeillut lajia jo kerran ja todennut, etten pidä siitä. Toisekseen olin myös ollut ko. ohjaajan tunnilla aikaisemmin, enkä ollut pitänyt hänestä. Mutta kun avoimin mielin lähdin kokeilemaan niin sain yllättyä positiivisesti.

Ohjaaja olikin todella ihana, eikä se, että en saa hänen puheestaan aina selvää haittaa Zumbassa, ku olen muutenkin ihan pihalla kuin lumiukko :D Minulle chachaat ja mambot yms. ei sano yhtään mitään, joten joudun kuitenkin katsomaan kaikki liikkeet mallista. Koska minulle ei vasen ja oikeakaan sano mitään, niin on todella ihanaa, että hän näyttää selkeästi kummalla jalalla aloitetaan ja mihin suuntaan lähdetään. Olen sitten useimmiten menossa samaan suuntaan, ja suhteellisen usein myös samalla jalalla.

Kropan osat eivät kyllä yhtään totelleet niin kuin olisin halunnut ja näytin varmaan heinäseipään nielleeltä, mutta hauskaa oli. Siinä lajissa ainakin riittää haastetta minulle pidemmäksikin aikaa, että opin kaikki erilaiset askeleet. Minulle perusaerobicin askelsarjat ovat jo haaste, saati sitten huiman paljon nopeammat tanssiaskelsarjat.

Ja miten sitä peppua ja rintaa nyt muka sitten sheikataan, häh?! :-) Ohjaaja huutaa "shake it, shake it!" mutta tuntuu ettei mun kropassa ole sellaista toimintoa. Joko ollaan jäykkänä tai sitten heiluu koko kroppa holtittomasti :D

Mutta joku siinä lajissa viehättää. Pidän sen iloisista rytmeistä ja siitä onnistumisen riemusta,  kun joku askelsarja menee välillä edes hetken oikein.

Täytyy katsoa, josko saisin Zumban mahtumaan treeniaikatauluuni kaikkien muiden lempilajieni sekaan...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti