25.6.2011

Kohti uutta - irti työpaikkahelvetistä

Mitä jos et saisi tehdä virheitä? Mitä jos sinulle ei annettaisi toista mahdollisuutta? Miltä se sinusta tuntuisi? Olisitko silti rohkea ja yrittäisit silti? Säilyisikö rohkeutesi vaikka tulisi epäonnistumisia ja vastuualueesi pikku hiljaa pienenisi.

Minulla ei säilynyt. Rohkeuteni ja itsevarmuuteni rapisi pikku hiljaa pois. Innostuneisuuden ja oppimisen halun tilalle tuli arkuus ja epävarmuus, lopulta välinpitämättömyys.

Kerralla oikein -periaatetta noudatettiin kirjaimellisesti. Jo siinä vaiheessa kun työ oli vasta pienenä ajatusaihiona, se piti tarkistuttaa. Kaikki piti kysyä ja varmistaa ennen toimintaa. Työskentely oli ajoittain hidasta ja hankalaa - kaukana flow-tilasta.

Myönnän, minä luovutin. En jaksanut enää yrittää, sillä en uskonut siihen, että voisin oppia ajattelemaan samalla tavalla kuin pomoni, sillä en halunnut ajatella kuin pomoni. Hän kutsuu sitä työparityöskentelyksi - minä kutsun sitä työpaikkahelvetiksi.

En oppinut kysymään asioista, joiden olemassa olosta en tiennyt mitään. Koin sen liian vaikeaksi - jopa mahdottomaksi. Mutta sitä minulta vaadittiin: "Olisit kysynyt!"

Ajattelin väärin. Tilanteet aiheuttivat minussa vääriä tunteita. Reagoin väärin. Kaikkea sanomaani käytettiin minua vastaan.

Yritin sopeutua, yritin mukautua, lopulta onnistuin kivettää itseni. En enää tuntenut, tai jos tunsinkin, en paljastanut mitään ulospäin, en ainakaan sanallisesti. Minulla ei ollut enää mielipiteitä, tai toki oli, mutta en uskaltanut ilmaista niitä.

Sitten luovutin. Pitkän harkinnan jälkeen - joka kesti useamman kuukauden - minä olin valmis luopumaan "unelmieni työpaikasta". Vaikka oli kuinka hieno kasvunpaikka, niin minä en ollut valmis. En halunnut kasvaa tuolla tavalla.

Hän ei hyvästellyt, ei toivottanut hyvää jatkoa, ei kiittänyt - eikä antanut minullekaan mahdollisuutta tähän. Hän ei antanut mahdollisuutta lopettaa kauniisiin sanoihin. Hän teki selväksi ettei halua enää olla missään tekemisissä kanssani. Hän jopa poisti minut Facebook-kavereistaan ikäänkuin pisteenä iin päälle. Sille sentään pystyn jo hymyilemään :-) Mutta ennen hymyä vaadittiin monta raivon- ja itkunpurkausta.

En ikinä uskonut joutuvani työttömäksi. Olen aina sanonut etten usko työttömyyteen - enkä usko vieläkään täysin - mutta työtön olen.

Nyt etsin uutta mahdollisuutta


Jos en kuitenkaan ole vielä täysin menetetty tapaus. Jos minussa sittenkin on vielä potentiaalia onnistua jossain. Jos minua ei olekaan vielä täysin lannistettu ja muserrettu. Jos minä kuitenkin olen vielä ihan järkevä ihminen, jolla on arvoa ja oikeus tuntea tunteita.

Aion rakentaa uuden vahvemman minän itsevarmuuteni ja rohkeuteni rippeiden päälle. Aion kasvaa paremmaksi ihmiseksi. Aion menestyä. Aion toteuttaa unelmani. Aion elää. Minä elän. Nyt.

3 kommenttia:

  1. Sussahan asuu pieni kirjoittaja! :) Tiedän, että menestyt elämässäsi ja oon iloinen, että säkin oot jo sitä mieltä kaikkien näiden kokemusten jälkeen! IHANAA KESÄÄ KATI, oot huipputyyppi!

    VastaaPoista
  2. Hei Kati! Olen yksi sihteeri näiden muiden joukossa, jonka ammattitaito, positiivisuus, itsevarmuus ja työn ilo tukahdutettiin täydellisesti puolessa vuodessa. Kaikki kertomasi tunteen skaalat olen kokenut. Mutta nyt uudessa ammatissa ja uudessa työpaikassani koen onnistumisen ja työn iloa, työtovereiden ja asiakkaiden kunnioituksen ja osaamisen ilon. Niin tapahtuu Sinullekin. Teit jo ensimmäisen oikean päätöksen lähteä työpaikasta, josta ei saanut kuin pahan mielen.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Tiina kannustuksesta ja kaikesta tuestasi matkan varrella. Säkin oot huipputyyppi :-) Toivottavasti nähdään taas pian.

    Hei Anonyymi. Kiitos paljon kommentistasi. Valitettavaa kuulla, että olet kokenut saman, mutta vertaistuessa on ihmeellistä voimaa. Todella hienoa kuulla miten hyvin sinulla menee nykyisessä työssäsi. Se antaa toivoa ja uskoa siihen, että on olemassa myös kivoja työpaikkoja, ja että tästä kokemuksesta selviää. Olet oikeassa, että ensimmäinen ja vaikein askel on jo otettu. Nyt vain kohti uusia mahdollisuuksia.

    Aurinkoista kesää teille molemmille!

    VastaaPoista