24.4.2011

Lenkkikausi avattu

Vähän oli vielä lunta lenkkipolulla, mutta ei niin paljoa, että siellä hiihtää olisi voinut, joten lenkkeilijät ovat taas tervetulleita kuntopolulle. Talvisin se on varattu pelkästään hiihtäjille ja koiravaljakoille... ainakin siellä on koiravaljakkomerkki... Onpahan 'hyvä' syy laistaa lenkkeilystä talvella. Eihän sitä nyt muualla voi lenkkeillä, jos ei pääse viralliselle lenkkipolulle.

Yllättävän hyvin meni lenkki. Pysyin helposti sykerajoissa (60-70 %), jalka nousi, juttua riitti ja lenkki ikään kuin loppui kesken, kun olin päättänyt juosta vain yhden kierroksen.

Ainoastaan kerran syke nousi pidemmäksi aikaa yli ylärajan - kun pelkäsin yhtä isoa lintua. Sehän olisi voinut vaikka syödä minut. Onneksi se sitten kuitenkin lensi pois, niin sain sykkeen taas laskettua tavoiterajojen sisälle :-) Muita pelottavia tilanteita ei tullut eteen.

Onnistunut kauden avaus luulisi houkuttelevan pian takaisin lenkkipolulle - katsotaan miten käy.


10.4.2011

Loistava fiilis

Tämä viikonloppu on ollut todella ihana. Aurinko paistaa ja olo on mitä mainioin. Mitä nyt pientä päänsärkyä, selkä ja hartiat jumittaa ja polvessa on 7x7 mustelma perjantain jäisellä parkkipaikalla kaatumisen johdosta, mutta ei noilla ole mitään merkitystä, kun sisäinen fiilis on loistava. Tuntuu kuin sisällänikin paistaisi aurinko.

Unelmani siintävät kaukana tulevaisuudessa, mutta kun joka päivä teen jotain, jolla pääsen lähemmäksi tavoitettani, en voi olla tyytymätön. Teenhän parhaani joka päivä, sen päivän sallimissa resursseissa, joten ei ole mitään järkeä olla tyytymätön. Välillä edetään suuremmin harppauksin ja välillä hiljaa varpailla hiipien.

Sanotaan, että henkisellä tiellä kulkeminen on kuin tanssimista, välillä otetaan askeleita taaksepäin tai sivulle, mutta loppujen lopuksi kuitenkin otetaan enemmän askeleita eteenpäin.

Sellaiselta unelmani tavoitteleminenkin tuntuu.
Välillä musiikki lakkaa kokonaan.
Välillä seistään paikallaan sen takia, kun ei tiedetä mihin suuntaan seuraava askel kuuluu ottaa. Mutta tärkeintä on kuitenkin yrittäminen, joten minimoidaan paikalleen jäänti, ja otetaan koko ajan askel johonkin suuntaan, vaikka sitten menisikin väärin. Aina kannattaa yrittää. Paikalleen jääminen on pahinta mitä voi itselleen suoda.
Useimmiten kuitenkin edetään vauhdikkaasti johonkin suuntaan. Rytmikkäästi, nauraen, hymyillen, iloa pursuten ja mahdollisimman näyttävin liikkein peppu heiluen :-)

Tässä linkki yhteen hyvään pepunheilutus-kappaleeseen Robyn: Cobrastyle. Toimii mulla ;-)

Aurinkoista kevättä!