4.2.2011

Audarya Lila - unohtumaton sarjakuvakirja

Minua kiehtoo ajatus luopua tästä materialistisesta elämästä ja omistautua henkiselle elämälle. Käyttää minulle suotu aika sellaisten asioiden rakastamiseen, jotka ovat ikuisia, jotka eivät katoa, kuole tai häviä. Ihailen Taavi Kassilan muuttoa Äiti Amman ashramiin Intiaan. Hän uskalsi tehdä sen, josta on haaveillut koko elämänsä.

Luin Anandasta (3/2008) artikkelin ashramelämästä. Yksi esimerkeistä kertoi Tuomas Mäkisestä ja samaisessa lehdessä oli mainos, että Kaisa Leka on tehnyt sarjakuvakirjan Tuomaksesta, joka lähti pois, ja heistä, jotka jäivät kaipaamaan häntä. Ilokseni kirja Audarya Lila The death of Tuomas Mäkinen (Kaisa & Christoffer Leka) löytyi kirjastosta.

En ole sarjakuvien ystävä eli en normaalisti lue sarjakuvakirjoja, mutta tämä olikin erilainen. Tällä sarjakuvakirjalla oli sanoma - ainakin minulle.

Kirja oli sidottu vanhaan japanilaiseen tyyliin eli jo pelkästään kirjan näkeminen oli elämys - uusi kokemus. Toimin sisäkannen ohjeen mukaan - keitin itselleni kupin teetä ja uppouduin tarinaan.

Ahmin kirjan kerralla. Alkuun kaunolla kirjoitetut tekstit tuottivat ongelmia, sillä en hahmottanut kirjaimia, mutta lopulta totuin käsialaan, ja yllätyksekseni kirja oli erittäin helppolukuinen vaikka vähän pelkäsinkin miten englannin lukeminen sujuu. Hyvinhän se sujui. Hieman ihmettelen kielivalintaa, mutta toki englanninkielisellä kirjalla on 'vähän' laajemmat markkinat kuin suomenkielisellä.

Kirja koostuu kolmesta osasta. Ensimmäisessä osassa tarina kerrotaan Tumen äidin näkökulmasta, toisessa tyttöystävän ja lopuksi Tume saa kertoa, miten itse koki asiat. Kolme näkökulmaa samaan asiaan tuo mukavasti perspektiiviä asiaan ja auttaa ymmärtämään sen kuinka eri tavalla ihmiset kokevat saman asian ja millä tavalla yhden ihmisen teot vaikuttaa muiden elämään.

Now that I´m thinking about my old life, I´ve realized that trying to find happiness in the material world is like trying to eat soup with a fork. You get a taste, but you never get fulfilled.

Pidin kirjasta ja sen antamasta vertaistuesta ja näkökulmista. Nyt sain kuvaa, miltä muista voi tuntua, kun joku läheinen ihminen lähtee yhtäkkiä uudenlaiselle tielle tavoittelemaan asioita, jotka on toisille ihan vieraita ja outoja. Ja miltä tuolle tielle lähtijästä voi tuntua.

Suosittelen tuota kirjaa, ja todennäköisesti lainaan itsekin jonkun toisen Lekan sarjakuvakirjan, kun käyn palauttamassa tämän. Sarjakuvakirja ja kupillinen teetä oli erittäin mukava rentoutumistapa perjantai-iltana työviikon jälkeen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti