26.2.2011

Vares - pahan suudelma

En ole dekkareiden ystävä. En ole kotimaisen elokuvan ystävä. Mutta asun Turussa, joten pitihän uusin Vares-elokuva mennä katsomaan. Mutta myönnetään, en olisi mennyt, jos ei leffaseuralainen olisi ehdottomasti halunnut mennä katsomaan Varesta.

Elokuvan katsomisen jälkeen en ole edelleenkään dekkareiden ystävä. Enkä kotimaisen elokuvan. The Tourist oli minusta miljoona kertaa parempi, koska siinä juoni pääsi jatkuvasti yllättämään ja loppuratkaisukin jätti pohdittavaa, ihmeteltävää ja ihailtavaa pitkäksi aikaa leffan päättymisen jälkeen. Eikä Angelina Joliessa ja Johnny Deppissäkään nyt hirveästi mitään valittamista ollut ;-)

Siisteintä Vareksessa oli se, että se oli kuvattu Turussa. Pysty bongaamaan tuttuja paikkoja. Juoni oli minusta tylsä, kuten loppuratkaisukin. Ei vaan ollut mun leffa, mutta tulipahan nähtyä mikä tämä Vares-juttu on ja mihin kotimainen elokuva tänä päivänä kykenee. Ja onhan se kiva välillä saada jotain vastinetta niille kaikille lottoamiseen käytetyille euroille...


Tour d'Europe

Kaisa ja Christoffer Lekan Tour d'Europe on myös suosittelun arvoinen. Mukavaa luettavaa aikuiseen makuun.

Mutta saadakseen kaiken irti teoksesta, olisi osattava englannin lisäksi myös ruotsia, saksaa, ranskaa ja venäjää. Kyseessä on kuitenkin sarjakuvakirja, joten ei se suuresti haittaa, jos ei joitakin sanoja tai repliikkejä ymmärrä. Mukava lukukokemus se oli kokonaisuudessaan.

The Little Book of Bhakti-Yoga -teokseen täytyy palata myöhemmin, jos joskus kiinnostun aiheesta.


5.2.2011

Kaisa Lekan tuontantoa

Luettuani eilen Audarya Lilan, kävin heti tänään kirjastossa lainaamassa kaikki Kaisa Lekan kirjat, jotka löysin.

Kaisa's diary 5 - I am not these feet kertoo Kaisan jalkojen tarinan, joten minun ei enää tarvitse miettiä lukiessani hänen Hiljaa! Jalaton nainen puhuu. -tekstejään Anandasta, miksi hänen jalkansa on amputoitu.

Your name is Krishangi -kirja kertoo Kaisan ja miehensä Lekan häämatkasta jenkkeihin, jossa he vierailevat ensimmäistä kertaa ashramissa, jonne Tuomas Mäkinen muuttaa kirjassa Audarya Lila.

Two stories - Departure & Arrival on kaksi pientä ohutta vihkosta. Departuressa kerrotaan Kaisan illasta, hänen ollessaan yksin Lekan lähdettyä reissuun ja Arrivalissa kerrotaan Lekan reissusta. Näissä ilmenee hyvin kuinka erilaista se aika on kotiin jäävälle ja reissuun lähtijälle.

On the outside looking in koostuu kolmesta osasta. Ensimmäinen osa oli mielestäni aika rankka, koska siinä käsitellään kiusaamista, ja siitä sai tosi hyvin fiiliksestä kiinni, että miltä kiusatusta voi tuntua. Alku kattoi Kaisan elämän päiväkodista ylioppilaskirjoituksiin ja kertoi myös hänen ensikosketuksestaan Hare Krishnoihin. Toinen osa oli onneksi hieman kevyempi kertoen Lekan taustoja ja kolmas osa kertoi heidän tarinansa ensitapaamisesta lähtien. Tunnelma vaihteli aika paljon kirjan lukemisen aikana alun lohduttomuudesta uuden parisuhteen syntymisen onneen. Kirjassa viitattiin myös lyhyesti Audarya Lilan ja Kaisa's diary 5:n aiheisiin.

Minä olen pitänyt kaikista tähän mennessä lukemistani Kaisan kirjoista. Pidän vaihtelevista taitoista, teemoista, siitä miten aiheita käsitellään ja opin myös pitämään ja ymmärtämään miksi ne on englanniksi - ja aivan kuten arvelin, syynä on se, että koko maailma voisi lukea niitä, mikä on erittäin reilusti ajateltu. On myös myönnettävä, että minussa on herännyt pieni kiinnostus Hare Krishnoja kohtaan...

Summa summarum minusta on todella hienoa, kuinka Kaisa on saanut elämäntarinansa kerrottua sarjakuvan keinoin. "These are my memories. If you remember differently, please write your own book."

En tiedä kuinka paljon kirjoissa liioitellaan tai on muunneltua totuutta, mutta minä ainakin nielin ne tosikertomuksina ja pidänkin paljon enemmän tositapahtumiin perustuvasta, sillä totuus on mielestäni tarua ihmeellisempää.

Osa jutuista on kuin suoraan minun elämästäni:
K: Did I tell you I was invited to a christmas party tonight?
L: No! Are you going?
K: Of course not! It's a work thing, everyone will just get super drunk and then go home.
L: Oh man...
K: You know what the weird part is? People really look forward to these parties! And for us the´re like hell on earth!
But if they were told they´d have to live like us, never drinking or eating meat, they´d just freakt out!
L: One person´s happiness is another´s misery...
(Ote kirjasta Kaisa Leka, on the outside looking in, Absolutely Truth Press 2006)

Pystyn täysin samaistumaan tuohon yllä olevaan. Hartaimpana toiveena minulla onkin jo vuosia ollut, että löytäisin saman henkisiä ihmisiä elämääni, joita voisin kutsua kavereikseni ja joiden kanssa voisin puhua näistä asioista ... tai kirjoittaa :-)

Nyt on ollut todella mukava lukea samanhenkisistä ihmisistä ja ikään kuin osallistua heidän elämäänsä näiden sarjakuvien kautta, kiitos Kaisa.

Onneksi on vielä yksi Kaisan teos hyllyssä odottamassa lukemista... tai tarkemmin ajateltuna kaksi, mutta niistä lisää sitten lukemisen jälkeen.


4.2.2011

Audarya Lila - unohtumaton sarjakuvakirja

Minua kiehtoo ajatus luopua tästä materialistisesta elämästä ja omistautua henkiselle elämälle. Käyttää minulle suotu aika sellaisten asioiden rakastamiseen, jotka ovat ikuisia, jotka eivät katoa, kuole tai häviä. Ihailen Taavi Kassilan muuttoa Äiti Amman ashramiin Intiaan. Hän uskalsi tehdä sen, josta on haaveillut koko elämänsä.

Luin Anandasta (3/2008) artikkelin ashramelämästä. Yksi esimerkeistä kertoi Tuomas Mäkisestä ja samaisessa lehdessä oli mainos, että Kaisa Leka on tehnyt sarjakuvakirjan Tuomaksesta, joka lähti pois, ja heistä, jotka jäivät kaipaamaan häntä. Ilokseni kirja Audarya Lila The death of Tuomas Mäkinen (Kaisa & Christoffer Leka) löytyi kirjastosta.

En ole sarjakuvien ystävä eli en normaalisti lue sarjakuvakirjoja, mutta tämä olikin erilainen. Tällä sarjakuvakirjalla oli sanoma - ainakin minulle.

Kirja oli sidottu vanhaan japanilaiseen tyyliin eli jo pelkästään kirjan näkeminen oli elämys - uusi kokemus. Toimin sisäkannen ohjeen mukaan - keitin itselleni kupin teetä ja uppouduin tarinaan.

Ahmin kirjan kerralla. Alkuun kaunolla kirjoitetut tekstit tuottivat ongelmia, sillä en hahmottanut kirjaimia, mutta lopulta totuin käsialaan, ja yllätyksekseni kirja oli erittäin helppolukuinen vaikka vähän pelkäsinkin miten englannin lukeminen sujuu. Hyvinhän se sujui. Hieman ihmettelen kielivalintaa, mutta toki englanninkielisellä kirjalla on 'vähän' laajemmat markkinat kuin suomenkielisellä.

Kirja koostuu kolmesta osasta. Ensimmäisessä osassa tarina kerrotaan Tumen äidin näkökulmasta, toisessa tyttöystävän ja lopuksi Tume saa kertoa, miten itse koki asiat. Kolme näkökulmaa samaan asiaan tuo mukavasti perspektiiviä asiaan ja auttaa ymmärtämään sen kuinka eri tavalla ihmiset kokevat saman asian ja millä tavalla yhden ihmisen teot vaikuttaa muiden elämään.

Now that I´m thinking about my old life, I´ve realized that trying to find happiness in the material world is like trying to eat soup with a fork. You get a taste, but you never get fulfilled.

Pidin kirjasta ja sen antamasta vertaistuesta ja näkökulmista. Nyt sain kuvaa, miltä muista voi tuntua, kun joku läheinen ihminen lähtee yhtäkkiä uudenlaiselle tielle tavoittelemaan asioita, jotka on toisille ihan vieraita ja outoja. Ja miltä tuolle tielle lähtijästä voi tuntua.

Suosittelen tuota kirjaa, ja todennäköisesti lainaan itsekin jonkun toisen Lekan sarjakuvakirjan, kun käyn palauttamassa tämän. Sarjakuvakirja ja kupillinen teetä oli erittäin mukava rentoutumistapa perjantai-iltana työviikon jälkeen.


1.2.2011

The Tourist

Olin ollut ilmeisesti kiltti tyttö, koska joulupukki toi taas jouluna leffalippuja.

Eilen ehdin vihdoin viimein elokuviin ja kävin katsomassa The Tourist -elokuvan. Oli hyvä! Angelina Jolie oli jumalaisen kaunis ja Johnny Depp oli hauska - loistava yhdistelmä. Nauraa hihitin takarivissä hiljaa. Nauroin hiljaa, koska en kuullut kenenkään muun nauravan, enkä halunnut häiritä naurullani suomalaista vakavaa yleisöä :-)

Elokuvassa oli juonenkäänteitä viimeiseen vuorosanaan saakka, joten elokuvan jälkeenkin riitti vielä pitkäksi aikaa pohdittavaa, että miten se nyt siis oikeasti meni...

Vaikka Finnkino on luokitellut elokuvan jännitys-kategoriaan, niin minä luokittelisin sen jopa romanttiseksi komediaksi. Toki siinä oli jännitystäkin, mutta silleen sopivasti, ettei oikeasti jännittänyt vaan meni jopa usein huumorin puolelle. Eikä mun romanttinen komedia sit ole lähelläkään sellaista siirappista Finnkino romanttista komediaa vaan sellainen juuri sopivan ihana :-)

Suosittelen siis The Tourist -elokuvaa, jos haluaa mennä lumoutumaan Angelina Jolien kauniista suurista silmistä ja huulista tai jos joku tykkää Johnny Deppistä... tai jos vaan haluaa viettää hauskan vajaan parituntisen nauttien kauniiden ihmisten seikkailusta ainutlaatuisessa Venetsiassa.