4.2.2010

Jääkiekko ja minä

Otin itseäni niskasta kiinni ja toteutin pitkäaikaisen haaveeni.
Aloitin jääkiekon harrastamisen ja vielä sopivasti sinä päivänä, kun valmentajalla oli kamera mukana :-)




Tulipahan sitten sekin ensimmäinen kerta ikuistettua ja saan jaettua sen teidän kanssanne.

Olen nyt käynyt kaksissa harkoissa. Viime viikon harkat jouduin jättämään väliin nuhan takia, mutta ensi sunnuntaina aion olla taas teräskunnossa... tai ainakin paikan ja luistinten päällä.

Kautta on jäljellä enää kaksi kuukautta, ku aloitin homman näin kesken kauden, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Pojat, tai ehkä pitäisi sanoa miehet, ku miesten ikäraja on 30-vuotta, antaa mulle ihan hyvän vastuksen. Saan painaa ihan tosissani ja silti jään jälkeen.

Mutta en ole vielä kertaakaan kaatunut, enkä ole vielä yhtään maalia tehnyt pelitilanteessa, joten ne ensimmäiset kerrat on vielä kokematta.

Nyt olen sitten minäkin liittynyt tähän jääkiekkomaailmaan, jossa jo mun isä, pikkuveli, mies, lanko ja appiukko on tai on ollut tavalla tai toisella mukana. Sitten vielä mun pikkusisko kertoi, että hänkin on haaveillut jääkiekon pelaamisesta. Oishan se hauska, jos me vaikka joskus pelattais samassa harrastejoukkueessa tai sitten edes samassa sarjassa. Eikä systeri voi väittää, että on liian vanha aloittamaan. Hänellä on vielä seitsemän vuotta aikaa empiä, ennen kuin ehtii minun jääkiekonaloitusikääni.

Tämä oli tärkeä askel kohti hyvinvointia. Minä uskalsin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni ja olen nauttinut joka sekunnista, jonka olen saanut jäällä ja pukuhuoneessa viettää. Ainoastaan niistä hetkistä en pidä, kun haistan jääkiekon pelaajan itsessäni :-)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti