22.2.2010

Hiihtoloman kirjastokäynti

Varoitus, tämä päivitys sisältää Ruotsi-Suomi ottelun lopputuloksen


Voiko hiihtoloma paremmin alkaa? 

Kyllä voi, sillä olisi ollut mukavempi, jos Suomi olisi voittanut Ruotsin. Mutta aina ei voi voittaa - ei edes joka kerta (typerä sanonta, mutta se aina pääsee suustani tappion jälkeen).

Mutta muuten ihan mukava alku. Kävin taas tyhjentämässä lähikirjaston hyllyjä. Viittä kirjaa lähdin hakemaan, mutta etukäteen suunnitelluista mukaan tarttui vain kolme, ja sen lisäksi sitten seitsemän muuta + vielä kolme ekstrana miehelle.

Otan tylsästä toimettomuudesta kaiken irti ja sivistän itseäni nyt oikein urakalla hiihtolomalla. Yksikään lainatuista kirjoista ei ole kaunokirjallinen teos vaan aiheina ovat yllätys yllätys jääkiekko, kuntosaliharjoittelu, venyttely ja ravitsemus/ruoka. Lisäksi bonuksena Eva Wahlströmin Homma hanskassa, joka sattui kohdalle.

Tällä kertaa aloitin kirjastorundini etsimällä käsiini Jaqueline Lysycian Supervenyttelyn, joten kun siihen urheiluhyllylle löysin, niin siihen sitten jäätiin. Tyhjensin hyllyn kaikista mielenkiintoisista teoksista niin pitkälle kuin syliini vain mahtui.

Valitettavasti sylillinen on erittäin rajallinen määrä, joten paljon mielenkiintoista jäi vielä hyllyyn, mutta jäipähän seuraavallekin kerralle vielä jotain rohmuttavaa :-)

Nyt ei muuta kuin lukemaan.


16.2.2010

Lähikirjaston aarteita

Lähikirjastomme aukesi tammikuussa oltuaan syksyn ajan remontissa. Koska mä rakastan kirjastoja, etenkin lähellä olevia, ryntäsin lainaamaan kirjoja.

Ylläpidän listaa luettavista kirjoista. Kerään suosituksia mm. lehdistä ja blogeista. Kun lukuinto iskee, katson mitä listaltani löytyviä kirjoja olisi paikalla lähikirjastossa ja sitten ei muuta kuin metsästämään.

Kun lähden hakemaan 1-3 kirjaa, palaan yleensä sylillisen kanssa. Jumitun aina jollekin hyllylle ja ahmin sieltä kirjoja niin paljon kuin syliin mahtuu. Viime ajat olen jumittanut terveys- ja ruokaosastolla, mutta viimeksi lainasin yhden kirjan kaunokirjallisuusosastolta, koska se sattui olemaan listassani ja paikalla kirjastossa.

Kyseessä oli Alice Kuipersin Terveisin äiti. Täältä löytyy arvostelu, jonka allekirjoitan täysin.

Kirja on erittäin nopealukuinen, ja minun oli pakko ahmia se yhdellä istumalla eikä lukemiseen mennytkään kuin vajaa tunti.

Kirja koostuu tyttären ja äidin kirjeenvaihdosta keittiöön jätettyjen viestien muodossa. Viesteissä käydään läpi äidin sairastuminen rintasyöpään.

Kyyneleiltä en välttynyt lukemisen aikana, sillä se nosti pintaan omat muistoni. Minun elämässäni tarinalla oli onneksi onnellisempi loppu. Minä voin vielä kinata äitini kanssa maailman turhimmista jutuista... ja sitten tehdä sovinnon.

Koska en halua lopettaa näin raskaaseen aiheeseen, loppuun vielä pirteämpi kirjalöyty, joka löytyi sieltä terveys-/ruokaosastolta ihan sattumalta: Shauna Reidin Dieettitytön huimat seikkailut.

Tätä kirjaa ei luettukaan ihan yhdeltä istumalta, mutta kyllä mä sen yhden viikonlopun aikana ahmin, niin koukuttava tarina oli.

Kirjassa australialaistyttö Shauna kertoo elämästään laihdutuskuurin aikana. Lopussa 160-kiloisesta on jäljellä enää alle puolet!

Kirja on helppolukuinen, sillä se on koottu Shaunan blogipäivityksistä. Tarina on siis tosi, mikä on aina plussaa. Mikään fantasia ei voita tosielämää, paitsi ehkä Avatar :-)

Suosittelen kirjaa lämpimästi etenkin kaikille niille, jotka kaipaavat motivaatiota laihdutuskuurilleen, mutta myös kaikille, jotka ovat joskus elämässään olleet epävarmoja painonsa suhteen. Tietenkin myös kaikille blogihulluille ja hyvistä tosielämän tarinoista pitäville.

Shaunan blogi löytyy täältä.

Ja sitten seuraavan kirjan kimppuun...

Hyviä kirjavinkkejä otetaan ilolla vastaan :-)


4.2.2010

Jääkiekko ja minä

Otin itseäni niskasta kiinni ja toteutin pitkäaikaisen haaveeni.
Aloitin jääkiekon harrastamisen ja vielä sopivasti sinä päivänä, kun valmentajalla oli kamera mukana :-)




Tulipahan sitten sekin ensimmäinen kerta ikuistettua ja saan jaettua sen teidän kanssanne.

Olen nyt käynyt kaksissa harkoissa. Viime viikon harkat jouduin jättämään väliin nuhan takia, mutta ensi sunnuntaina aion olla taas teräskunnossa... tai ainakin paikan ja luistinten päällä.

Kautta on jäljellä enää kaksi kuukautta, ku aloitin homman näin kesken kauden, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Pojat, tai ehkä pitäisi sanoa miehet, ku miesten ikäraja on 30-vuotta, antaa mulle ihan hyvän vastuksen. Saan painaa ihan tosissani ja silti jään jälkeen.

Mutta en ole vielä kertaakaan kaatunut, enkä ole vielä yhtään maalia tehnyt pelitilanteessa, joten ne ensimmäiset kerrat on vielä kokematta.

Nyt olen sitten minäkin liittynyt tähän jääkiekkomaailmaan, jossa jo mun isä, pikkuveli, mies, lanko ja appiukko on tai on ollut tavalla tai toisella mukana. Sitten vielä mun pikkusisko kertoi, että hänkin on haaveillut jääkiekon pelaamisesta. Oishan se hauska, jos me vaikka joskus pelattais samassa harrastejoukkueessa tai sitten edes samassa sarjassa. Eikä systeri voi väittää, että on liian vanha aloittamaan. Hänellä on vielä seitsemän vuotta aikaa empiä, ennen kuin ehtii minun jääkiekonaloitusikääni.

Tämä oli tärkeä askel kohti hyvinvointia. Minä uskalsin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni ja olen nauttinut joka sekunnista, jonka olen saanut jäällä ja pukuhuoneessa viettää. Ainoastaan niistä hetkistä en pidä, kun haistan jääkiekon pelaajan itsessäni :-)